IRC-Galleria

Tänään aamulla kahdeksalta lentoasemalla
lento-onnettomuusharjoitukseen. Paikalla oli
uhrit, poliisit, puolustusvoimat, pelastuslaitos, ensihoito,
sairaala jne. Paljon siis porukkaa..

Sain sit ite maskeerata itselleni. Käteen ja kaulaan haavat.
Koneesta selvisin pois, mut apua jouduin odottaa niin
kauan että verenhukka alkoi viedä voimat ja aloin
tuupertua istualleni. Kapteeni sit laski makuulleen, ja
siihen sit menetin tajuntani. Ensihoitajat tuli, pulssi testattiin
ja reagointi ärsykkeisiin....sain mustan ristin (olin kuollut).
Kaverini vieressä koki saman kohtalon.

Karseaa maata märässä/kylmässä maassa 45min ihan
turhaan. Että tuli kylmä, meinas oikeasti hypotermia iskeä.
Kädet meni jo ihan syanoottiseksi kylmyydestä. Olin jäässä
pitkään enneku aloin sulaa. Mekun oltii kuolleet niin ei
kukaan meihin reagoinu, saatiin makaa maassa ilman
mitää peitteitä tms.

Muutenkin jäi outo tunne harjoituksesta. Olo oli että
vaikeasti vammautuneet pelastettiin myöhemmin ku vähemmän
kärsineet, mutta sit meni sen jälkeen toisinpäin. Moni oisi
oikeassa tilanteessa kuola verenhukkaan (kuten minä) kun heitä
ei enää sit huomioitu ku telttaan oltii viety. Ja muutaman henkilön
käytös ihmetytti muutenkin, kuinka potilaita kohdellaan.

Mutta oli se kokemuksena kiva, ihan mielellää ensikin kerralla
lähden mukaan, joko työntekijänä tai uhrina. Oppii paljon,
itsekin mietin koko ajan mitä itse olisin tehnyt tai tehny toisin
kuin nyt porukka teki. Esim verenvuoto potilaat ois tarvinnu huopia
koska hypotermia/shokki voi iskeä kun verta menettää, mut
ei kukaan huopaa saanu.

Elikkä päivän tulos oli: minä poistuin maailman kartalta
tänään 25.9-07 lentoturmassa n.klo 9.45.