IRC-Galleria

Tänään aamulla kahdeksalta lentoasemalla
lento-onnettomuusharjoitukseen. Paikalla oli
uhrit, poliisit, puolustusvoimat, pelastuslaitos, ensihoito,
sairaala jne. Paljon siis porukkaa..

Sain sit ite maskeerata itselleni. Käteen ja kaulaan haavat.
Koneesta selvisin pois, mut apua jouduin odottaa niin
kauan että verenhukka alkoi viedä voimat ja aloin
tuupertua istualleni. Kapteeni sit laski makuulleen, ja
siihen sit menetin tajuntani. Ensihoitajat tuli, pulssi testattiin
ja reagointi ärsykkeisiin....sain mustan ristin (olin kuollut).
Kaverini vieressä koki saman kohtalon.

Karseaa maata märässä/kylmässä maassa 45min ihan
turhaan. Että tuli kylmä, meinas oikeasti hypotermia iskeä.
Kädet meni jo ihan syanoottiseksi kylmyydestä. Olin jäässä
pitkään enneku aloin sulaa. Mekun oltii kuolleet niin ei
kukaan meihin reagoinu, saatiin makaa maassa ilman
mitää peitteitä tms.

Muutenkin jäi outo tunne harjoituksesta. Olo oli että
vaikeasti vammautuneet pelastettiin myöhemmin ku vähemmän
kärsineet, mutta sit meni sen jälkeen toisinpäin. Moni oisi
oikeassa tilanteessa kuola verenhukkaan (kuten minä) kun heitä
ei enää sit huomioitu ku telttaan oltii viety. Ja muutaman henkilön
käytös ihmetytti muutenkin, kuinka potilaita kohdellaan.

Mutta oli se kokemuksena kiva, ihan mielellää ensikin kerralla
lähden mukaan, joko työntekijänä tai uhrina. Oppii paljon,
itsekin mietin koko ajan mitä itse olisin tehnyt tai tehny toisin
kuin nyt porukka teki. Esim verenvuoto potilaat ois tarvinnu huopia
koska hypotermia/shokki voi iskeä kun verta menettää, mut
ei kukaan huopaa saanu.

Elikkä päivän tulos oli: minä poistuin maailman kartalta
tänään 25.9-07 lentoturmassa n.klo 9.45.

Osaan sitten aina välillä teloa itteäni.
Löin oikein vauhdilla kyynärpään karsinan oveen ja siit
lähti ihan hirveä kipusalama sormiin et huusin oikein
kunnolla (saatana), kaveri luuli jo et hepalla oli jotain
hätänä, mut se olinkin vain minä.
Jäi sormet sit hetkeksi siihen asentoon lukkoon.

Edelleen kuumottava kipu kädessä, ja väärään asentoon
ku käsi joutuu niin viiltävä kipu tuntuu.
Jollai kai mie onnistuin sit hermot kolauttaa kädestä
oikein olan takaa, en tiedä.
Nyt sit vain odoteltava et helpottaa.

Pelko nousi puseroon eilen illalla oikein kunnolla.
Soitto tallilta ei sisältänyt hyviä uutisia.
Heppu ei voinut hyvin. Makasi karsinassaan, noustessaan
kuopi, hengitti tiheästi ja mahaäänet ei kuulunu.
Oli ihan allapäin, laahusti, korvat lurpalla, päällä tuki taluttajaan
eikä ympäristö kiinnostanu.
Ukko sai oluen mahaansa ja olo alkoi siitä helpottaa.
Mahaäänet alkoi palailla pikku hiljaa, korvat nousi pystyyn,
käynti parani, ruoka alkoi kiinnostaa kentän laidalla.
Lekurilta sai kipu- ja vitamiini piikit. Sain syöttää Hepulle
reilun litran parafiiniöljyä ja ukko kilttinä nieli aivan kaiken
ja saatiin positiivista palautetta ku heppu oli niin hoitomyönteinen.
Ei liikahtanutkaan neuloista, nieli kaiken minkä suuhun laittoi ja
antoi peräsuolenkin tutkia ilman mitää protestia.

Tilanne oli siis lauennut ja ukko oli aivan normaali karsinassaan
kun kotia myöhään illalla lähdin. Tallin omistaja lupasi käydä
yöllä tarkistamassa.

Heppu ollut yön, aamun ja nyt päivän aivan normaali itsensä.
Nyt vain odotellaan kuinka käy kun kipulääkkeen vaikutus
lopullisesti lakkaan iltaan mennessä että tuleeko tilanne
uudestaan päälle vai onko homma kokonaan ohi.

Vitjat et pelko hiipi kunnolla puseroon, vanhan hevosen
kanssa kaikki epänormaali ei ole hyvästä.

Mie taidan tehdä huomenna kuoleman :D
Hirvee meno päällä koko päivän ja koulusta suuntasin
Bodypump tunnille ja tietenkin oli kesätaukoa. Joku
teki kunnon rääkin ku tietty piti käyttää niitä
painoja joihin keväällä jäin vika tunnilla. Ei yhtään
voinu antaa periksi.
Tunnin jälkeen suoraan tallille ratsastaa yks hepparainen.

Voi hyvin olla et tää tyttö ei huomenna nouse sängystä
ylös, ehei..

Auto kävi remontissa kattoluukun osalta ja nyt kuulemma ei pitäisi
enää vuotaa. Liimasivat kulmat pitäviksi, olivat kuulemma jotenkin
irronneet ja päästäneet vedet sisään. Nyt odotellaa kaatosateita
että päästää testää luukun pitävyys ettei tartteis uudestaa
viedä.

Koulussa oli todella mielenkiintoinen päivä. Koko luokka ihan
täpinöissä kun aamulla aiheena kanylointi ja tipan laitto.
Jokainen vuorollaa pisti kaverinsa kämmen selkään kanyylin
ja siihen tippaviritelmä kiinni.
Ekana olin kaverin koekaniini. Mun suonet ei ollut yhtään yhteistyö-
haluinen. Suonet hävis pinnasta ja neulaa laittaessa menivät karkuun.
Opettajakin sanoi heti että epäonnistumisen prosentti on
suurempi ku onnistumisen....kiva
Mut annoin kaverin yrittää niin paljon ku tahtoi. Vasemmas kädes suonet
läks todella karkuu ja ope käski kaivaa ja etsiä. Ei siin muute mitää
mut hermoon osu välil ja etusormes vihlasi kivasti.
Kaveri luovutti ja vaihtoi toiseen käteen jossa suonet oli vähän
edes enemmä pinnassa. Noh suoni löytyi ja siihen osuttiin, mutta jossain
välissä meni läpi koska kun nestettä alettiin laskea niin nestepatti
alkoi muodostua, joten tippa äkkiä pois..
Kaveri luovutti tältä erää, mutta saa vielä sörkkiä mua kun
uudestaa harjoitellaan, ei mulle kammoa jääny.
Kanyylin poisto oli pahin...se tuntuu epämiellyttävältä.

Sit oli miun huki, kädet ja jalat tärisi. Opettaja oli vieres koko ajan
koska mie tahdoin tuen viereen että en tee ekalla kerralla
mitään tyhmää. Kaveri kesti hienosti vaikka ei varmasti kivalta
tuntunu ja sain kanyylin paikoilleen ja se toimi niinkuin piti.

Tunnin saldona kaiken kaikkiaa: huteja, paniikkia, jännitystä, nestepatti,
pari katkennutta verisuonta, mustelma

Ihme kyllä mustelma muodostuu nyt sit käteen johon tuli nestepatti
eikä siihen mitä jouduttiin kaivaa...ihme, oisin olettanu toisinpäin.

Käytii pelastuslaitoksella ja oltii siel nelisen tuntia leikkii ambulanceilla.
Leikittii paareilla, kannettii porukkaa kantotuolilla. Käännettiin
ambulanssit ympäri ja lopuksi siivottiin. Vähän mie ootan et pääsen
työssäoppimiseen, hiton hauskaa porukkaa ja mukavaa. Olivat meillä
koekaniineina ku kokeiltii välineitä. Ja meinasin saada sydärin kun
varoittamatta porukka leikki äänipilleillä...

Mikä ihanuus tuo auto oikeasti onkaan näillä keleillä.
Yön tietty oli satanu ni aamulla sitten sain todeta
että kuljettavan penkki aivan likomärkä.
Kiva istuu kylmällä ja märällä penkillä ku kouluun
ajelin..Etenkin kun olokaan ei ole mikään päätä
huimaava kun eilen koulun jälkeen totesin olevani
kuumeessa eikä tää meno tunnu vieläkää kovin
hehkeältä, jäässä koko ajan.
Eihän siin sit auttanu ku kehittää jotain penkin
päälle ettei perse olis ihan märkä.
Kivasti kuitenkin kattoluukku fuskaa kun olin laittanu
vuoto kohtiin rättejä tilkitsee, mut ne oli läpimärät
ja päästäny jo läpi....huoh..
Vähän mie ootan et saan torstaina auton takasin
ripatilta ja mie en enää kastu ku autoon menen...

Palo hermo auton kanssa, kattoluukun.
Viime viikon ukkoset ja viime yön sade oli liika.
Luukku vuotaa sisään, vettä tulee niskaan enemmän
ja vähemmän. Kohta miulla on homeinen ja ruosteinen
auto sisältä päin. Hiton kostee auto, tuulettimet ja ikkunat
saa olla auki ajaessa että kuivuisi edes vähän.
Toivon mukaan ei tule kamalan isoa ja kallista remppaa,
kumpa vain kyse olisi vanhoista tiivisteistä jotka ei enää
pidä...Ikää kuitenkin autolla on jo sen verran.

Kävin sit Ripatilla tänää heti koulun jälkee ja sain
varattua ajan. Torstaina auto sinne ennen kouluun
menoa, hoitavat päivän ekana joten mie saan auton
jopa viel sinä päivänä takasin :) Kerrankin tälläinen tuuri
että saan ajan näin hyvin, ei tarttee enää kauaa kiroilla
ajaessa autoa.
Tämä vain tarkoittaa sitä että pitää torstaina turvautua
pyörän kyytiin, ei voi minkään. Mielummin pyöräilen jos siitä
on kiinni etten enää kastu ajaessa autoa sateen jälkee.

Niina just soitti miulle ja kertoi että Heppu ontuu.
Miten miulla oikeasti voi olla tälläinen tuuri hevosten
jalkojen kanssa koko ajan. Pe Niinan mukaa jalassa oli
ollut vähän nestettä, mutta itse en eilen sitä havainnut
lainkaan, mutta nyt kuulemma on vähän.
Käynti puhdas, ravissa epäpuhdas.
Taitaa ukko saada lomaa tai ainakin kävelylomaa.
Missäköhän se onnistunut sit telomaan koipeensa?
Näinköhän vain astunut johonkin huonosti? Tai ku stressaa
karsinassa muitte perää niin silloin tietty saattanu sitä
kolauttaa johonkin, mistä näitä taas tietää.

Grafs kans säikäytti miuta tänää ku otti spurttia tarhassa
ihan kunnolla, kauniita pika käännöksiä ja laukkaa.
Mut sisällehä hää joutu ku ei osannu olla.
Oli kuitenkin ihan puhdas kun liikutin sen jälkee.

Aamu alkoi kevyesti ensihoitajien liikuntatestillä.
Selkälihaksis yllätin itteni, vedin luokan parhaimman tuloksen
ja taisin jäädä jonkun pari sekkaa parhaimmasta luokasta.
Vatsoissa vedin parhaimpaan kuntoluokkaan.
Puristusvoimat ailahtelevaiset, eka oli keskiluokkaa mut siitä
sit lähti alenee, kyykyt 32kg ei miul onnistunu. Polven ku sain
maahan ni jalat levis ja homma jäi siihen.
Eli nyt alkaa sit käsien ja jalkojen treeni et ne potilaat pääsee
sit kans ambulanssii kun on se tarve.

Päivä jatkui kevyesti lihaskunnon jälkee leikkikeikoilla. Kanneltii
toisiamme koulussa paareilla, kourupaareilla, nosteltii kantotuoliin jne.
Voin kyl sanoa et paareis olo ei ole mitää herkkua, etenkää ku paarit
ei halua toimia niinkuin niiden käyttäjät toivoo.
Olo oli välillä ku vuoristoradalla. Välil pää kohti taivasta ja välil lattiaan.
Ja voin sanoa et muistakaa ettette kanna paares pää edellä portaissa,
ei kiva tunne ku veri menee päähän.
Nosteltii ihmisii myös vessanlattioilta kourupaareihin. Kaikkee kivaa.

Sit hetken breikki ku kuunneltii open hölinää opinnäytetyöstä.
Mut sit suunnaattiinkin luokan kanssa beachille ja mentii pelaa tunniksi
lentistä. Hauskaa oli, ite olin hiekassa vähän väliä mitä eriskummallisimmissa
asennoissa xD

Ja eihän se miun into tähän jääny, illalla viel suuntasin Antin kanssa tunnin
lenkille päivän päätteeksi.
Ratsastuksen jätin tänään väliin, huomenna sitten sitä harrastamaan. :D
Ja voi kyl olla ettei huomen muuta sit kyetäkään tekee, sen verran alkaa jo
selkä menee jumiin. Hartioiden ja niskan jumitus onneksi helpotti pienillä
torkuilla niin pääsin pääsärystä eroon.

Pojan kanssa käytiin klinikalla ja tuomio ei ollut paha.
Pojalla on jännetuppitulehdus. Kipulääkettä ja penisiliiniä saatiin
mukaan. Viikon tarhaloma ja sitten asteittain käyntiä lisäillään ratsain
työskennellen ja sit onkin kuukausi mennyt ja päässään ravailemaan
jos nyt vain kaikki menee ok. Ja sitten ollaan pian normaalissa kuosissa.
Nyt vain tämä kuukausi edelleen varoen, kaikkea ylimäärästä vältetään,
jotta jalkaan ei tule ärsytystä joka voisi aiheuttaa heti perään uuden
tulehduksen.

Muuten kivempi vaiva kuin joku jännevamma, mutta kun
tulehdus kerran tullut niin tulee helpommin uudestaan.