IRC-Galleria

Mul on suvun taipumus synkkyyteen,
pakotie paikkaan salaiseen.
Mä ikävän tyynylle kotini teen, ja elämä jatkuu.
Me sanotaan olevamme ihan okei
et mihin tää maailma pysty ei.
Aina vailla jotain mut ihan okei, ja elämä jatkuu.
Joskus tuntuu, et kaikki sortuu ja
maailma kaatuu mun niskaan.
Mä meen, yksin nukkumaan.
Jätän lampun palamaan.
Tuuli repii kuin oltais me sivuja vaan,
jotka joku pois heittänyt jo selattuaan.
Eipä kaunista oltais me luettavaa :
rivit sekaisin, ei paljon kerrottavaa.
Synkät pilvet peittää auringon
ja väreistä nään pelkästään harmaan.
Mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.

Olen tavannut sellaisia, kuin itse olen,
en pitänyt heistä juurikaan.
Heidän itsekeskeisyytensä ei kiinnostanut,
mahtaako ketään muutakaan?
Tyttö joka katsoo ulos ikkunasta,
huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain pikkulasta.
Se on sen oma kuva joka takas tuijottaa,
ensimmäistä kertaa itsensä silmästä silmään kohtaa.
Se tyttöö pelottaa mutta hän pysyy kylmänä.
Koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan,
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä..
Tämä suo on sanoista tehty,vuodet voidelleet.
Jos ei osaa anteeksi antaa kuolee paikoilleen..
Olen koittanut räpiköidä, olla kuin ennen.
Mutta jatkuu sateinen päivä, hukun kuitenkin.
Joku kuiskasi mulle lähde.
Äänet päässä huutavat mene jo,
ennen kuin näät jokaisen uponneen.

Riisu siipesi
Riisu siipesi
Tapahtukoon tahtosi
Sun ei tarvi enää olla enkeli
Sun ei tarvi enää miellyttää
Riisu siipesi

Sinä saat olla punkkari tai
Sinä saat olla huligaani
Ei sua saa tukahduttaa rakkaani
Hyvä näin

Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon!
Susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa.
Annetaan sun olla vielä nuori vähän aikaa.

Sinä olet minun ainoa taivas,
olet ainoa maa.
Sinä olet minun ainoa aurinko,
olet ainoa kuu.

iholtani löysin
luovuttaneen enkelin
kai se on sitä että rakkaas lähti
ja isäs räjähti
aina pienimmästäkin
vastoinkäymisestäsi

pidä musta kii
pidä minusta kiinni!
pidin sinusta kiinni

pää täyteen, on helppoa kivaa
mutkat suoristuu ja maailma on sinulle kaunis
ilta laskee verhonsa eteen, hetken huuma on vahvinta valuuttaa
on siis täysin turha olettaa, et ulos pääsy olis luvassa

vie mut pois tahdon paikkaan jossa hengähtää
ei riitä vain että sulkee silmänsä kaiken keskellä
vie pois, polta siltani kadota jälkeni, tämä kaupunki vaatinut on
osansa, nyt mun on pakko lähteä
sillä kuule mun huudot kun jää heikko pettää, en halua paeta
todellisuutta, ainoastaan hengittää,
ainoastaan hengittää!

syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu
siivet liian suuret tähän häkkiin ja se minua ahdistaa, näin se
maailma keinuttaa omaa lastaan
onko toiveeni siis turhaa vain ajanhukkaa kaikki tää, kuuleeko kukaan..?

Niin nopea on elämä.
Kuin aikaisen linnun liverrys
tai tuulen henkäys puissa.
Niin nopea on kuolema.
Kuin kuun kuvajainen vedessä,
katsot ja sitä ei enää ole.

Olen kasvanut kiveen kiinni
Tämän sellin seiniin
Tuon taivaan takana toinen seisoo
Päivät lahoo
Olen poltettu rööki
Räystään katkennut pää
Silmät tyhjyyttä vuotaa
Kuuletko enää?

Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua
Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua

Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän!

Are you looking for happiness?
Are you looking for something better?
Do you ever feel emptiness?
Are you scared itÂ’s gonna last forever?
DonÂ’t give it away, donÂ’t give it away.
Everybody needs sanctuary.
Everybody needs hope and freedom.
Not everybody needs a preacher.
So donÂ’t tell me what you want me to hear.
And donÂ’t give it away, donÂ’t give it all away.

Innocent, they swim
I tell them 'no'
They just dive right in
But do they know?
It's a long way down
There's no air or sound
Down below the surface
There's something
I do not feel safe
It always feels like torture
I wish that I was stronger
Take me away
Now every time I get close to the edge
I'm scared of falling in
When the tide comes in
And pulls me below the surface

All alone in ghostly room I suffer.
Dept of thoughts getting louder.
Brief shadow plays with my heart.
As I feel, my soul falls apart.
My life really was not that great.
Pain consumes me and it does not take a break.
I scream, I want to live!
It gets darker in my mind of feel..
My footsteps touches his grave.
I never knew why he was so brave.
I search for the light at the tunnel end,
there is none, why should I pretend?
Slowly everything I knew, I forgot.
Will memory on me also be lost?