me oltiin niinku muutki mut yhtä perhettä/
kun tultiin toimeen heti alus keskenään/
niin tiesin jo siinä vaihees etten ees haluu enää/
mitään muuta mitään muuttaa/
vaik pienen skidin mieleen on niin helppo vaikuttaa/
mä pidin pääni kävi miten kävi/
ku olin vaa varma että tuut oleen mun ystäväni/
niinku aina ennenki ku pidettii hauskaa/
niin mont kertaa oltii vanhemmilt paossa/
välil sotii ku leikit liian kovii/
mut se kuuluu tähän juttuu ku koko ajan mä opin/
se otti tovin mut sillä vältin kopin/
ja kasvoin henkisesti nopeemmin ku edes odotin/
voi sitä aikaa mä sitä kaipaan/
tuun muistaan sut nyt ja aina//
Liikaa suruu ja liikaa tuskaa/
miks kaikki tulee vastaan jo heti alussa/
vast jotai päivii yhes me nähtii/
mut todellisuudes äijä liian nopeet lähti/
muistot säilyy kaipuu valtavaa/
tuu takas mä venaan ainavaan/
oon täällä ihan sun takii/
pakko sanoo ikävä äijää todellaki/
Vuosii myöhemmin molemmil aika muuttuu/
nähty kaikennäköst enää määränpää vaa puuttuu/
ei saa paikoil juuttuu sen tiesi kumpiki/
ku yhes kohellettu yks jos toinen tuntiki/
tunnettii toiset paremmin ku ikinä/
ja toivoin kovast ettei tää tuu muuttuu mihinkää/
mut siihen aikaa ei tietoo tulevaisuudest/
nauttii vaa täst päiväst ja lapsuudest/
ei huolta huomisest ei tottunu murheisiin/
ei hyväl tai pahal voi vedota mun tunteisiin/
mut tää vetää hiljaseks aina/
en voi uskoo et oot muka vainaa/
miks vittu kaikki iskee vastaa/
vast 15 vuotta ku sut ehittii kastaa/
lapsi vielä välil maan ja taivaan/
mä rukoilen sun puolest nousen vielä samaan laivaan//
Sun sielu elää aina meitsin mieles/
ja lopullinen paikka on lepää äijän vieres/
tää on lupaus ja aion siitä pitää kii/
ja hoitaa hommani niinku täällä pitääki/
tää träckki on omistettu sulle/
ainoastaan sulle plus muille tutuille/
jotka tietää miten mä sua kaipaan/
miten kaipaan miten kaipaan//