Koska minusta tulee osa tätä työläisyhteiskuntaa... tai ainakin melkein, olen ottanut ilon irti viimeisistä vapauden hetkistäni. Elilenkin niin hyvin että aamulla oli kipeä ja usvainen pää. Tunsin kuinka aivoni tömähteli kallonpohjaani vasten kun heilautin punaisen tukkani suihkun jälkeen kuivaksi..
On lauantain. Tekemisen puute. Rahatonna. Sinkkuna.
Mitä muutakaan voisin tehdä tänään kuin mennä taas naamaani näyttämään Tampereen yöelämään... ja kämppikseni toi juuri eteeni lasin viiniä. Sehän on selvä merkki. En siis ottanut opikseni aamuista kamppailua aivojeni nesteyttämis operaatiosta. Nuoria kun ollaan vielä.
Hip hei!