Olin viimeksikin kipeä kun kirjoitin. Keksin kaikkea muuta tekemistä silloin kun pitäisi tehdä koulutöitä. Ei vain kiinnosta. Toinen Silja haluaa edetä uralla ja toinen haluaisi vain muuttaa autiolle saarelle johonkin hippiyhdyskuntaan... Tänään jopa vakavissani mietin sitä vaihtoehtoa. En jaksa kuvitella kuinka pitkä matkani tulee olemaan, jos aijon pärjätä elämässäni tähän samaan malliin... En osaa enkä halua nuolla kenenkään pyllyä. Sillä vain näyttää toiset eteenpäin pääsevän, pitäisikö minun alistua moiseen? Ei. Jos ei toimi, niin muutan erakoksi. Tai lähden vapaaehtois työhön johonkin, missä oikeasti kaivataan apua. Unohtuisi omat pienet päänvaivat.