Kävin tässä vielä läpi pahvilaatikoita..
Lajittelin mitä voi laittaa varastoon ja mitä jää sisälle..
Löysin pari korttia ja kirjettä.. Ne olivat Teijalta..
Ikävä tuli jälleen eikä itku alettuaan meinannut millään lakata.
Kävin vkl pyhäjärvellä ja Teijan haudalla pari kertaa. Itkin silloinkin molemmilla kerroilla.
Tämä ikävä, se on jo tullut jäädäkseen mutta milloin voisin muistella ilman kyyneleitä?
Toki säilöin kirjeet ja kortit muitojen rasiaan. Tärkeimmät muistot ovat silti pään sisässä. Toivon etten niitä koskaan unohda.
Haluaisin niin että Teija olisi vielä täällä.. Olisi taas niin paljon asioita kerrottavana.
Teija ymmärsi aina. Tuskin koskaan tulee enää hänen veroistaan ihmistä elämääni.
Ystävistäni parhain.