Tiedät nyt, kuinka sinusta välitän,
en vain uskaltanut kertoa,
kävellä pitkin tunteiden luomaa peltoa,
syvälle, kuin nuoli itkevään sydämeen,
joka tappaa lopulta sielun sen.
Miksi kohtalo minua kolhii näin?
Se puskee liikaa sisältäpäin.
Ystäväni joita rakastan kaiken yli,
kuihtuvat koko ajan pois,
enkä minä mitään tehdä vois,
sille kuinka he haluavat täältä,
vaikkei, se näykkään päältä.
Ja jonain iltana minä löydän,
siniset kasvot, onnettomat ilmeet,
roikkuvan päästä narun,
ja mietin miksi minä sain tämän kohtalon karun?
^^ tein ite molemmat =)