IRC-Galleria

nyt ei oo tullu kahteen viikkoon aku ankkaa, tämä tilaaja on erittäin närkästynyt. Soitin siis tänään aku ankan -tilaajapalveluun ja kyselin asioita, että onko sieltä lähteny meille päin tulemaan kaikki aku ankat.
Olivat tulleet, eli täti puhelin toisessa päässä sanoi että posti on saattanut mokata asian jollain tavalla, tai naapurit vieneet, kuten sille asiasta kerroin. Täti sanoi myös, että tämä on erittäin harvinaislaatuista, että joskus lehdet ovat sattuneet myöhästymään, mutta ovat aina yleensä kuitenkin tulleet perille.
Seuraava askel on siis postiin kyselemään asioita, naapurit ovat edelleen pääepäiltyjä. Aipn selvittää asian.

silmukka kiristyy.

uus oma ennätys kampaajalla, neljä tuntia.

Ä niiku äiti, E niiku mie.

äiti tuli kaupasta ja tyhjensi ruokakasseja pöydälle. sit sattukii tippumaan lattialle yksi jogurttipurkki ja se levis siihen miltein kokonaan.

Ä: voi vittu saatana perkele voi vittusaatana nyt se tippu tuohon lattialle voi vittu saatana perkele !
E: voi vittu mie just oon just saatana saanu siivottuu tän koko vitun talon ja nyt sie menit sotkemaan tuon saatanan lattian, vittu mie en sitä aio siitä siivota !

.. että näin.

äiti siivos. c:

uusin aku ankka -lehti on nyt oikean omistajansa käsissä jälleen.

ei ollu tällä viikolla ainakaan naapurin pennut, vahdin ikkunasta aina välillä epäillyttäviä henkilöitä postilaatikkomme lähellä, tiesin katsos että lehti on postilaatikossa. näin kun posteljooni sen sinne laittoi, ja kävin aina välillä tarkistamassa että se varmasti oli siellä.
ehkä olin liian läpinälyvä ja varas sai vihiä epäilyksistäni.

lehteä on siis tilattu meille ainakin 18 vuotta, ja se on tullut ilman mitään ongelmia siihen asti kunnes uudet naapurit ovat muuttaneet asumaan meijän eteen. Ei oo siis aina ilmestyny lehteä, mur. olen hyvin vihainen.

varas on siis edelleen karkuteillä, pääepäillyt ovat edelleen naapuruston lapset.

aattelette varmaan että oon ollu liikaa yksikseni ja alan tulemaan mökkihöperöksi.
mut ei se mitään, en aio luovuttaa.

ja tänää sama, ne kasvit ei kesää tuu näkemään tällä menolla.

on se hienoo ku äiti tykkää kukista ja kasveista ja niitten istuttamisesta pihalle.
on se hienoo ku mie tykkään kävellä talon reunaa pitkin takapihalle ja sitä kautta sisälle ain pimeän aikaan etten pitäis liikaa meluu ku jos menisin etuovesta.
näin sit tänää äitin istuttamassa jotai sinne talon ulkoseinän reunalle.
ja sit kävelin äske niitten yli ku en yhtää nähny enkä etenkään muistanu niitä.
mietin vaa et olipas ruoho pehmeetä siinä kohtaa ja sit tajusin ne saakelin kasvit.
äiti kiittelee minuu varmaa huomenna.

hihi.

khah, muut oottaa sitä täysikäsyydessä et pääsee baariin ja voi ostaa viinaa ja tupakkaa.
mie ootan sitä et voin luovuttaa verta.
pitää vaa sit sillo painaa yli 50 kiloo.

Mitä mielestänne värit ovat ?
Sitä että nähdään hyllyssä erilaisia kirjoja väriensä vuoksi ? sitä että nähdään onko ruoka syöntikelpoista, vai että onko juusto vihreää vai keltaista päältä katsottuna ?

kuvaavatko värit ihmisen olemusta ja itse persoonaa, onko mustissa kulkeva nuori paha ja masentunut ja että onko valkoisia housuja käyttävä tyttö hyvä ja puhdas ?

mielestäni ei.
sanotaan nyt näin, että olen itse mustissa ja tummissa vaatteissa pääosin kulkeva ihminen, on miulla myös kyllä muitakin värejä, ainakin muussa elämässä sitten, jos ei vaatteissa se näy.
mielestäni itse en ole paha ihminen. persoonani on hyvin hassu ja kovaääninen, enkä ole mikään nurkassa yksin istuva ja sulkeutuva ihminen.

tiedän myös ihmisiä jotka olen nähnyt monta kertaa täysvalkoisessa puvustuksessa, ja joista kuitenkin tiedän että he eivät todellakaan ole milläänlailla hyviä ja synnittömiä ihmisiä.

Äitini mielestä asia on päinvastoin. Mustaan pukeutuvat ihmiset ovat pahoja, masentuneita, saatananpalvojia, värit vaikuttavat ihmisen olemukseen ja persoonaan jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta en yksinkertaisesti jaksa.
hänen tyttärenään lukeudun myös noihin ihmisiin.
Kuuleman mukaan oma 'musta kauteni' alkoi rippikoulussa. Hänen mielestään käyttäisin värejä jos en olisi seurakunnan toiminnoissa mukana ja en olisi uskossa.

miulle alkaa tässä kohtaa riittää. Olen saanut kuunnella valitusta pienistäkin asioista, mm. kahvinkeittämisen jättämisestä päälle, ikkunan aukijättämisesta jne, ja myös monista muista, en edes enää muista jaksaa kaikkia kun niitä joka päivä tulee ainavain lisää. Olen myös kuullut aikaisemmin valitusta ystävistäni.
Ja sitten tää,
mie en yksinkertasesti jaksa enää jos hää sanoo et oisin parempi tai ainakin mukavamman näköinen hänen silmissään jos kieltäisin oman uskoni. Sillei mie en ymmärsin hänen suusta, en tiiä tajusko hää ite kui pahasti hää oikeesti sano, mutta aika sama.

tämänpäiväisessa messussa sanottiin juuri että 'kunnioita isääsi ja äitiäsi'-käsky on vaikein nykypäivänä nuorilla vaikeimpia toteuttaa. tottahan se on, kun hakee sitä itsenäisyyttä ja muuta. itsekkin koitan sitä parhaani mukaan, mutta ei se tuu onnistumaan jos oma äiti sanoo tuommoisia.

jos jokin tappaa miun elämänilon ja aiheuttaa miulle masennuksen, ei oo musta väri tai nykymaailma, vaan meijän äiti.

sanokaa miulle mite saisin hänelle jotenkin tajuamaan et kaikki ei oo niiku hää ite luulee pienessä päässään ? mite hää ymmärtäis et asioita mitkä ei oo hänen mieleen, tekee myös muutkin kuin pelkät nuoret tai sen, että kaikki ei oo niiku hää luulee päättävänsä ?

tekstiä tulee paljon kun pää on sekaisin ajatuksista ja vituttaa.

mie oon väsyny.
oon nykyää aina väsyny ihan sama kui hyvät yöunet nukkuisin tai säännöllisesti, oon joka päivä väsyny nykyään. Ja ruumiskii ku on nii hyvässä kunnossa, ni se on hieno asia.
Yks hyvä asia tapahtu tässä ihan äskeittäin, erosin koulusta. Eipähän siitä tule enää sitä ylimääräistä stressiä ja loppuunpalamisen tunnetta. Oli erittäin fiksu päätös, se ois loppujen lopuks miut tappanukkii, se ainainen laitosmaisuus ja pakko-olo siellä.
paitsi nyt oon kotona ja en tee mitää ja sit mie vaa syön ja lihon ja erakoidun ku en jaksa lähtee mihinkään.

henkisestä puolesta en haluu ees sanoo mitää oikeestaa, sitä ei varmaa oo ees mitään jäljellä, ja jos on ni todella vähän.
Kyllä, miulkii on henkinen maailma ja miullakii on tunteita. Olkaa ihmiset iloisia jos osaatte näyttää tunteenne helposti - itkette ja hymyilette vaivatta. Mie en sitä nimittäi osaa ja tässä vaiheessa huomaan et se syö lopulta ihmisen sisältä.
Ois vaa hienoo jos osaisin ja saisin pyytää anteeks monelta ihmiseltä ku oon ollu paska ihminen ja aatellu itsekkäästi vaa itteeni.
Ois myös hienoo jos sais peruttua asioita mitä on tehny, näin jälkeenpäin tajuaa ettei olis niin kannattanu tehä.

miun kesäloma alkokii jo poikkeuksellisesti tänää, hohoo !