IRC-Galleria

Olipa kerran kolme kilpikonnaa, Isä, Äiti ja Poika. Ne päättivät kerran kauniina päivänä lähteä huviretkelle. ensiksi ne sopivat paikan, mihin kulku suunnattaisiin.
Kaukana, kaukana sijaitsevaan metsään. Kilpikonnat rupesivät pakkaamaan eväskorejaan. Niihin pistettiin tonnikalapurkkeja, paputölkkejä, kurkkuvoileipiä, mustikkajäätelöä ja kaikenmoista muuuta hyvää mitä päähän pälkähti.

Kolmen kuukauden kuluttua kaikki oli pakattu ja päästiin liikkeelle. Kilpikonnat kulkivat kulkemistaan.
Kolmen vuoden päästä ne tulivat metsään. Sitten ruvettiin purkamaan eväitä koreista.
Kilpikonnat levittivät aluksi pöytäliinan. Sitten ne latoivat ruokansa liinalle.

Juuri kun niiden piti ruveta syömään, äiti huudahti: - seis! me olemme unohtaneet purkinavaajan!
Äiti käänsi korit nurinniskoin ja pudisteli niitä perinpohjin. äiti tuijotti isää. isä tuijotti äitiä. Sitten ne molemmat tuijottivat poikaa.
- Poika, sinun on mentävä hakemaan se! ne sanoivat.
- Eipäs! Poika kivahti.
- Me tarvitsemme sen! äiti sanoi.
- Ihan välttämättä! isä lisäsi.
- Olkoon menneeksi, Poika sanoi. - Mutta lupaatteko ja vannotteko, ettette koske mihinkään ennen kuin tulen takaisin?
- Takuulla, vanhemmat vakuuttivat.
- Me lupaamme ja vannomme, ettemme koske mihinkään ennenkuin tulet takaisin.

Poika mönki matkoihinsa niin nopeasti kuin pääsi. Viiden tunnin kuluttua se katosi pensaiden taakse.
Äiti ja Isä odottivat odottamistaan. Vuoden kuluttua niille rupesi tulemaan nälkä. Ne pitivät kuitenkin Pojalle antamansa lupauksen. Kului toinen vuosi. Sitten kolmas. Nälkä yltyi koko ajan.

Lopulta äiti sanoi: - yksi voileipä ei olisi pahitteeksi.
- EI! isä tokaisi. - Mehän lupasimme odottaa Pojan paluuta.
Kului neljäs vuosi. Sitten viides. Kilpikonnille tuli hirrrmuinen nälkä.
silti ne yhä odottivat.

Viimein äiti sanoi: - Kuusi vuotta on kulunut. Meidän on pakko syödä jotain!
- No hyvä on, isä myöntyi. - tuskinpa poika siitä pahastuu.
Kumpikin kurottivat kouraansa voileivän. Juuri kun he olivat haukkaamaisillaan leipiään, Poika pisti päänsä esille pensaikosta.
- vai niin! arvasin sen! se huusi. - Olin varma että petkuttaisitte!
- Olipa hyvä etten lähtenyt hakemaan sitä purkinavaajaa!

LOPPU!

lupaan etten värjää hiuksiani kahteen (2) kuukauteen.
ainakaa kestovärillä, ehkä.
katotaa kauan pystyn olemaan värjäämättä, veikkaan enintään kolmea viikkoa.

nää kuolee muute oikeesti käsiin ja tippuu päästä, ja sitä en tietenkään halua.

eli marraskuun 22. päivään asti on yritystä, lupaan ilmoittaa jos epäonnistun.

lopetan elämäntapaharrastukseni - eli siis valokuvauksen - joksikin aikaa.
Päätin ilmoittaa sen tällein ns. julkisesti, eli gallerian kautta, kuitenkin täältä sen ihmiset paremmin huomaavat, enkä esimerkiksi jaksa kulkea paita päällä jossa lukee että lopetan valokuvaamisen.

En haluu enkä kehtaa leikkii jotain vitun valokuvaajaa paskalla kameralla ja muilla varusteilla.
kyselkää vuoden vaihteen jälkeen, silloin ehkä suostun tekemään jotai 'hommia'.

osasyy myöskin on se, että olen saanut kuulla aiheesta vittuilua, kuten 'taasko siulla on se kamera esillä?'/'ota nyt vittu tuostakii kuva', ja en jaksa enää kuunnella tuollaista, myönnetään että se loukkaa minuu aika mukavasti aina välillä.

terveisiä saksanmaalta,

ollaan nyt reissattu:

imatra-helsinki-düsseldorf-mönchengladbach(joku ?)-Berliini-Köln-mönchengladbach, ja tiistaina sitten kotisuomeen takaisin.

sori imatra, kaupunkina häviät täydellisesti näille muille.

miulta on jääny monta palasta sydämestä ympäri saksaa, muunmuassa
jokaiselle lentokentälle (haluun oman ISON lentokoneen),
moneen kirkkoon ja kaupunginosaan,
eräälle pehmolelugorillalle,
ystävällisille ihmisille mitä ei imatralta löydy poliisikoiran avustuksellakaan,
ja yhdille converseille, joita äiti ei suostunut yllätysyllätys ostamaan.
ja monille monille muille asioille, joita en satu nyt muistamaan.

.. eli siis ei miulle jääny sydäntä jälelle paljon mitään, sori.

ainut asia mikä ärsyttää, on se et kaikki on saksaks ja kaikki puhuu saksaa, ja mie - hyvin koulut käyneenä ja etenkin saksaa lukeneena - en ymmärrä siitä yhtään mitään !

mut äiti on nyt mitä on, tällei pitkällä aikavälillä hermojen menettäminen on varmasti taattu, ja pari kertaa ollaa tapeltukkii, jee jee.

sisko on ihana, kiitos.

ja tupakkaa tekee ihan mukavasti mieli.

kauhia ikävä on kuitenkin kaikkia siellä kotosuomessa, harmittaa ku erakoidun kaikista nyt näitten reissaamisviikkojen aikana, enkä sit jaksa sosialisoitua uudestaan lisää.

Auf wiedersehn !

näin unta et mie olin käärme ja kaikki muutkii oli käärmeitä ja sit mie lisäännyin jonkun kanssa.
en vaa millään muista et kenen kanssa.
mielenkiintoista, erittäin.

Lehtihän oli tilattu siskoni nimellä iät ja ajat.

siskoni on lähtenyt noin kaksi vuotta sitten kirjaimellisesti maailmalle, ei ole suomessa enää ollenkaan.

no, postisedät ovat erittäin aktiivisia, ja tajuavat näin 2 vuoden jälkeen että lehden saaja ei enää asu täss osoitteessa, maksaja kylläkin. Näin siis he päättävät aloittaa lehtien viemisen suoraan paperinkeräykseen, koska ilmaisjakelu ja lehdet menevät suoraan sinne jos saaja on ulkomailla.

onneksi tiukkana tätinä sain tilanteen korjattua ja korvaukseksi tämän kuukauden lehdet uusiksi.

harmittaa vain etten päässyt syyttelemään naapureita. mutta tämän jälkeen kyllä, jos lehtiä alkaa taas katoilemaan.

tapaus selvitetty, miusta voisi tulla vaikka ihan hyvä salapoliisi c:

nyt ei oo tullu kahteen viikkoon aku ankkaa, tämä tilaaja on erittäin närkästynyt. Soitin siis tänään aku ankan -tilaajapalveluun ja kyselin asioita, että onko sieltä lähteny meille päin tulemaan kaikki aku ankat.
Olivat tulleet, eli täti puhelin toisessa päässä sanoi että posti on saattanut mokata asian jollain tavalla, tai naapurit vieneet, kuten sille asiasta kerroin. Täti sanoi myös, että tämä on erittäin harvinaislaatuista, että joskus lehdet ovat sattuneet myöhästymään, mutta ovat aina yleensä kuitenkin tulleet perille.
Seuraava askel on siis postiin kyselemään asioita, naapurit ovat edelleen pääepäiltyjä. Aipn selvittää asian.

silmukka kiristyy.

uus oma ennätys kampaajalla, neljä tuntia.

Ä niiku äiti, E niiku mie.

äiti tuli kaupasta ja tyhjensi ruokakasseja pöydälle. sit sattukii tippumaan lattialle yksi jogurttipurkki ja se levis siihen miltein kokonaan.

Ä: voi vittu saatana perkele voi vittusaatana nyt se tippu tuohon lattialle voi vittu saatana perkele !
E: voi vittu mie just oon just saatana saanu siivottuu tän koko vitun talon ja nyt sie menit sotkemaan tuon saatanan lattian, vittu mie en sitä aio siitä siivota !

.. että näin.

äiti siivos. c:

uusin aku ankka -lehti on nyt oikean omistajansa käsissä jälleen.

ei ollu tällä viikolla ainakaan naapurin pennut, vahdin ikkunasta aina välillä epäillyttäviä henkilöitä postilaatikkomme lähellä, tiesin katsos että lehti on postilaatikossa. näin kun posteljooni sen sinne laittoi, ja kävin aina välillä tarkistamassa että se varmasti oli siellä.
ehkä olin liian läpinälyvä ja varas sai vihiä epäilyksistäni.

lehteä on siis tilattu meille ainakin 18 vuotta, ja se on tullut ilman mitään ongelmia siihen asti kunnes uudet naapurit ovat muuttaneet asumaan meijän eteen. Ei oo siis aina ilmestyny lehteä, mur. olen hyvin vihainen.

varas on siis edelleen karkuteillä, pääepäillyt ovat edelleen naapuruston lapset.

aattelette varmaan että oon ollu liikaa yksikseni ja alan tulemaan mökkihöperöksi.
mut ei se mitään, en aio luovuttaa.