Kaikki luulivat, että olin unohtanut.
Mutta eivät yhdet itkut perääsi riittäneetkään.
Ikuisesti tulen kaipaamaan.
Muistamme aina ihanan yheteisen vuotemme.
Opetit minulle hevosten hoitamisen salat.
Opetit minulle, miten hevoseen rakastutaan
ja sen, miten hevoset osaavat rakastaa.
Olit aina niin kiltti ja kärsivällinen.
Vaikken osannut mitään,
jaksoit aina pysyä rauhallisena ja ystävällisenä.
Pikkuhiljaa paljastit myös tulisemman puolesi.
Muistan ikuisesti kesän '06, yhteisen kesämme.
Ihanat yhteiset leikit ja maastot.
Hurjat laukat, kun veit minua 10-0.
Karmean säkäsi, johon tömähdin aina
pomputtavassa ravissasi ilman satulaa.
Pukittelusi, kun istuin väärin päin selässä.
Kaikki nämä piirteet tekivät sinusta kuitenkin täydellisen.
Kun olin mielestäsi oppinut tarpeeksi,
annoit kohtalo jatkaa matkaasi.
Luulin kuitenkin, että vielä näkisin sinut.
Pidin itsestään selvänä, että vielä tapaamme.
Mutta erehdyin, taas kerran.
En ikinä saanut hyvästellä sinua.
Niin monessa asiassa opetit ja autoit minua.
Nyt jos vielä jaksat kuunnella, olisi vielä yksi, viimeinen pyyntö:
Olethan aina oma enkelini.
Rakas Immoseni. </3