IRC-Galleria

Eilen palasin kotiin.
Kissat on hiukan sekoja.
Molemmat puskee ilosina.
Jurva kulkee kaikkialle perässäni naukuen.

Ja mulla on koirakuume.
Erään pienen hyeenapennun ansiosta.

Kymmeneltä yksityistunti Rusetilla.
Vihdoin, oon tätä kyllä venannukki.
Pelottaa vaan, että millaseks se on muuttunu.
No, mut se nähää sit.

***

Ei kyllä hyvin menny.
Tammaraasu oli laiha ja kovasti muuttunu.
Oli huonot ridakamppeet, huonosti istuva, vanha kypäräki.
Ja sit jos opettelis ratsastaa, nii olis vähä helpompaa.

***

Lopputuloksena:
Hiukan surullinen mieli.
Itsetunto pohjalukemiin.
Mustelma tolppaan ratsastamisesta.
Jumissa olevat lihakset.
Entistä kovempi ikävä.

Aaa.. hiihtoloma. Aaa.. Karttulaaa!<333

Joo just.
- Lintukuvausta olen harrastellu (harmi et linnut ei ollu ihan samaa mieltä).
- Mä oon päässy ihan oikeesti hiihtäänki (LOL=D).
- Nii ja sit ajelen täällä astetta rajummalla kulkuneivolla: mummopotkurilla.
- Huomenna pitäs vihdoin päästä käväseen tallilla.
- Sitten pitäs pummii kyyti Rusetin luo.
- Tääl on kyl ihan tyhjää ilman koirii. :((

Joo, elämäni hiihtolomaa elän toootta tosiaan. Mut viime vuos oli paras :<

Karttula

Jatsi & Jurva videostaroina:

http://www.youtube.com/watch?v=xkNneLs2d_8

http://www.youtube.com/watch?v=0QALOVu4qDQ&feature=related

Heippa sitten Steve, ei susta tullukkaa meijän koiraa...

***

Sniif... :((

***

Joo ja mulla on elämä, vaikka se oliski ollu paljon kivempi jakaa pikku pennun kanssa. No toivottavasti se sai hyvän kodin...

Miksi ihmisille on luotu taito olla vittumaisia?

Kaikki luulivat, etten enää välittänyt.
Kaikki luulivat, että olin unohtanut.
Mutta eivät yhdet itkut perääsi riittäneetkään.
Ikuisesti tulen kaipaamaan.

Muistamme aina ihanan yheteisen vuotemme.
Opetit minulle hevosten hoitamisen salat.
Opetit minulle, miten hevoseen rakastutaan
ja sen, miten hevoset osaavat rakastaa.
Olit aina niin kiltti ja kärsivällinen.
Vaikken osannut mitään,
jaksoit aina pysyä rauhallisena ja ystävällisenä.
Pikkuhiljaa paljastit myös tulisemman puolesi.

Muistan ikuisesti kesän '06, yhteisen kesämme.
Ihanat yhteiset leikit ja maastot.
Hurjat laukat, kun veit minua 10-0.
Karmean säkäsi, johon tömähdin aina
pomputtavassa ravissasi ilman satulaa.
Pukittelusi, kun istuin väärin päin selässä.
Kaikki nämä piirteet tekivät sinusta kuitenkin täydellisen.

Kun olin mielestäsi oppinut tarpeeksi,
annoit kohtalo jatkaa matkaasi.
Luulin kuitenkin, että vielä näkisin sinut.
Pidin itsestään selvänä, että vielä tapaamme.
Mutta erehdyin, taas kerran.
En ikinä saanut hyvästellä sinua.

Niin monessa asiassa opetit ja autoit minua.
Nyt jos vielä jaksat kuunnella, olisi vielä yksi, viimeinen pyyntö:
Olethan aina oma enkelini.

Rakas Immoseni. </3