IRC-Galleria

Joskus on hirmuisen vaikeaa kommunikoida. Tuntuu että mahdollisuuksia kommunikointiin on liikaa. Semmoinen kasvoton kommunikointi, kuten puhelimessa tai sähköpostilla juttelu on ihan helppoa, mutta ei se anna merkkejä siitä, että toinen on tajunnut asian. Jos näkee kasvotusten toisen, kasvonilmeistä ainakin pystyy päättelemään mitä toinen ajattelee.
Mutta meille on opetettu että vaikeneminen on kultaa. Vaikka kuinka ahdistaisi, pitää olla hiljaa. EI sitä saa näyttää kenellekään. Ja niin kauan hullutkin saavat olla rauhassa hulluja, kunnes he aukaisevat suunsa ja tekevät itsensä tiettäväksi koko maailmalle.
Pään sisällä voi siis olla mitä vain, kunhan ymmärtää pysyä siitä hiljaa. Olen usein miettinyt että jos on tarpeeksi pitkään hiljaa, puhumatta kenellekään, unohtaako puhumisen taidon?
Ajatus kommunikoinnin opettamisesta tuntuu hullunkuriselta, koska kyllähän jokainen luontojaan puhua osaa. Niin osaakin, jos vaan haluaa, viitsii ja ymmärtää sen tärkeyden. Kommunikointi ja puhuminen ei kuitenkaan ole samoja asioita. Toiset ihmiset voivat puhua tunnin sanomatta yhtään mitään. Mutta kommunikoida ei voi tarkoittamatta mitään.