No niin kaksi viikkoa kuluneet. Ei ne olekaan niin kovin pitkiä olleet. Siis niin pitkiä kun kahden ekan päivän aikana tuntui. Aika on suhahtanut ohitse aika kovalla haipakalla.
Tänään musta tuli triplakummitäti. Se kuulostaa jotenkin niin tehokkaalta. Triplakummitäti, ihan kuin talous olisi tuonnu tuottavuus-terminsä jo kummiuteenkiin. Triplakummitäti todella kuulostaa aikaansaavalta ihmiseltä. Semmoiselta joka pystyy huolehtimaan kaikkien kolmen nassikan henkisestä kasvusta ja jaksaa juosta hiekkalaatikolla ja leikkipuistoissa näiden skidien perässä, väsymättä ja kyllästymättä.
No musta ei ainakaan saa tekopirteää kummitätiä. Enkä mä varmaan ole muutenkaan mallikummitäti. Itseasiassa mä olen oppinut että kummitätillä on jatkuva huono-omatunto. Mutta välillä pitää muistaa se että riittää kun rakastaa ja välittää. Mie tahtoisin niin että miun kummilasten vanhemmat tietäisivät että jos niillä on ongelmia niin mulle saa niistä tulla kertomaan. Mie kuuntelen. Sen enempää en voi luvata, että osaisin välttämättä auttaa. Mutta sympatiaa täältä useimmiten saa. Ketään ystävää ei mesen virtuaalisella ovella takaisin käännytetä, jos ei itsellä oo ihan hirvee angsti.
Saa kummilapsista voimaa!
Mut sitä mä ihmettelen että miksei lapsettomien lapsenhoito taitoihin luoteta. Vaikka mulla ei oo omia muksuja niin kyllä mä osaisin sitä pikkuista pidellä. Saisin sen itkun tyynnytettyä jos sitä surettaisi. Enää en edes menisi paniikkiin jos pikkuinen vauva alkaisi huutamaan, koska olen oppinut psykasta, ettei se välttämättä ole sylissä pitelijän vika, vaan vauvaa voi sapettaa jokin muu asia. Ja sit toisaalta, ei se vauva siitä vahingoitu vaikka se pikkuisen itkisikin. Niin mie olen tämän koulukunnan ihmisiä. Tai en nyt ihan kokonaan kuulu tähän koulukuntaan, mutta tuo asia on vaan vapauttavaa tajuta. Saa se lapsonen vähän itkeäkin välillä. Ei sen tarvii olla jatkuvasti hyvällä päällä.
Aina lapsettomat ovat väärässä, lasten kasvatukseen liittymissä asioissa, koska ne ei muka mistään mitään tiedä. Siksi ne ei saa komentaa lasta vaikka näkevät sen tekevän jotain väärää, vaikka ei yleiset turvallisuuteen liittyvät asiat vaadi äitiyttä tai isyyttä taakseen. Kyllä jokainen aikuinen ymmärtää milloin lapselle voi sattua kolhuja.