Riemurallia hela viikonlopun. En mie nyt ihan välttämättä sitä ymmärrä, että miten tv:stä näytetään urheilua koko viikonlopun. Saisi siinä olla välillä muutaman tunnin tauko, että pääsisi lauantaina ennen kuutta kauppaan ennenkuin ne menevät kiinni. Ja sunnuntaina tuo sama moodi jatkuu. Formulaa, mäkihyppyä, hiihtoa, ampumahiihtoa tai alppihiihtoa. Ainakin siis jotain näistä.
Musta tuntuu, en oo varma onko näin, mutta onko tänä vuonna formulakausi alkanut entistä aikaisemmin. Kun meillähän on vielä luntakin maassa. No ehkei, se vaan tuntuu siltä.
Mut siis viikonloppu pitäisi olla lepoa, eikä mitään aivojen kiristämistä urheilun jännityksessä. Viikonloppuna pitäisi ulkoilla ja lenkkeillä. Elää terveellisesti ja nauttia asioista, joista ei muuten ole aikaa nauttia. Vaikka onhan se niin että jokainenhan saa tehdä vapaa-aikanaan mitä tahtoo, kunhan se ei vahingoita toisia. Mut silti kannattaa vähän miettiä, että mihin sen arvokkaan viikonlopun käyttää.
Joo, mie myönnän, miulla on jo maanantai-angstia, varsinkin kun pitää maanantaina olla eräs asia valmis, niin siinä on semmoista ihan ylimääräistä painetta, joka sitä maanantai-angstia luo.
Äsken mie liihoittelin ihan Namibiassa. Matkustin nojatuolimatkalla netissä. Oli ihania aavikkokuvia Namibiasta. Sitä mie vaan en lakkaa ihmettelemästä, kuinka ihneessä se Namibian taivas voi olla niin kirkkaan vaaleansininen. Siis se väri on ihan uskomattoman täyteläinen. Kun sitä taivasta vaikka vain kuvienkin kautta katsoo niin sielu lepää. Osaan vain kuvitella kuinka sielu lepää jos tuota taivasta oikeasti saa katsella.
Ei taivaalla paljon tähtiä näkynyt, siis yökuvassa. Mutta jos joku osaisi piirtää niin yöllä kannattaisi valvoa tuolla Oniipassakin. Siellä on uskomattomia puiden silhuetteja, siis jotain semmoista mitä ei oo täällä. Tuo ympäristö antaa varmasti inspiraatiota monenlaiseen taiteeseen.