IRC-Galleria

Ehkä sieluansa pitäisi hoitaa jossakin muualla kun täällä galtsussa. Mulla on niin huono muisti, että jokin kerta vielä unohdan itseni jonnekin. Vaíkka en tiedä onko se mahdollista, koska en oikeastaan liiku kun julkisilla paikoilla ja siellä on aina joku sanomassa, että sinä olet nyt täällä tai et kuulu tänne.
On hyvä että minulla on leikkikavereita, koska muuten unohtasin itseni jonnekin meidän leikkipaikoista, ihan vieraalle hiekkalaatikolle, josta en osaisi pois. Leikkikaverini tarjoavat minulle päivittäisiä elämyksiä.
On muuten jännä, miten elämys sanalla on niin positiivinen kaiku. Se elämys on siis jotain hyvää ja erilaista, jotain semmoista, mitä ei aina koe.
Niin mutta onko sen pakko olla positiivista? Voiko elämys olla järkytys tai huono elämys vai onko elämys-käsitteen ominaisuutena se kokemuksen positiivisuus?
No en minä tiedä. Eikä se edes ole minun päätettävissäni, koska en minä voi kieltä määrätä. Mutta ihmetellä voin. Voisin vaikka olisin Venäjällä, ainakin omassa mielessäni, koska vielä ei ole voitu kehittää semmoista Orwellilaista systeemiä, jolla päästään valvomaan ihmisten ajatuksia päänsisälle. Siis ettei tee mitään valtionpetosta ajatuksellisella tasolla.
Mutta siis minulle on tarjoiltu positiivisia elämyksiä. Sivistynyt ihminen ottaa kaiken uuden, myös uudet kokemukset ilolla vastaan. Semmoinen jukuripää aina epäilee kaikkea uutta. Pitää olla avoin uudelle. Se on semmoinen päivän trendi. Avoimuus. Positiivisuus. Iloisuus.
Aika raskaita vaatimuksia samalle ihmiselle yhtäaikaa. Mutta lienee pakko ainakin yrittää..