Hedonismista ja egoismista usein syyllistetään. Mutta ei hedonismi olisi hedonismia, jos siitä ei syyllistettäisi.
Me tarvitaan niitä pieniä iloja, jotka pitää meidät tyytyväisenä. Me käymme jatkuvaa taistelu masennusta vastaan ja jokainen voitettu hetki, on pelastettu elämälle. Olen miettinyt että kun elämä on niin rajallinen. Ei kannata tehdä paljoa semmoista josta ei nauti, mikäli se ei johda tosi suureen nautintoon. Sitten voi vähän kärsiä, ei muuten.
Mut se on muistettava, ettei nautiskella voi koko aikaa, koska sitten se ei ole enää mitään nautiskelua vaan tavallista tylsää elämää, johon hyvin nopeasti kyllästyy. Tän takia ei aina voi syödä jäätelöä. Se alkaa maistua äkkiä ihan tavalliselta, eikä Jäätelöltä.
Siksi työnteostakaan ei voi hedonistisesti, ylitsevuotavasti nauttia, koska sitä tekee joka päivä.