IRC-Galleria

Poliittinen työ jatkuu, vaikka vaaleissa varasijakin jäi viiden äänen päähän.

Kaudella 2009-2012 istun jäsenenä Nummi-Pusulan teknisessä lautakunnassa ja varasijoilla tarkastuslautakunnassa sekä Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunnassa, joka kattaa Nummi-Pusulan lisäksi Lohjan, Vihdin, Karkkilan, Karjalohjan sekä Siuntion.

Henkilökohtaisesti aionkin pitää huolen, että olen luottamuksen arvoinen näissä minulle annetuissa luottamustoimissa. Jos kysyttävää tai keskusteltavaa on, niin rohkeasti vain juttelemaan. Onhan tämä meidän oma kuntamme ja asiamme yhteisiä.

Harmi vain, että ensin pitää kasvattaa ne puut, joissa mulperiperhosen toukat voivat syödä mulperipuun lehtiä, ja sen jälkeen pitää vielä pitää huolta, että lämpöä riittää, jotta jaksavat kehrätä itselleen ne kotelot, josta sitä silkkiä joskus hamassa tulevaisuudessa saa.

Pidemmän kaavan kautta tämä elämä menee useimmiten, mutta lopussa kiitos seisoo. Niin on pakko ajatella, vetää syvään henkeä ja jaksaa vielä seuraava ja sitä seuraava rutistus.

Minä olen oikeassa, minä olen vahva, minä uskon itseeni, ajatuksiini ja periaatteisiini.

Äänet on annettu ja laskettu. 18 kahjoa löytyi ja työ voi jatkua. Valtuustopaikkaa ei irronnut, mutta lyhyt kampanjointi teki minut todennäköisesti hivenen tutummaksi kunnassamme. Kuluneiden viikkojen aikana olen tutustunut moneen uuteen kuntalaiseen ja voisipa sanoa, että olen sitä myötä kotiutunut Nummi-Pusulaankin.

Työ kuitenkin jatkuu, vaikkakin valtuuston ulkopuolella. Jokaisella kuntalaisella on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa kunnan asioihin ja tärkeiden asioiden esillenostoon. Tältä kentältä en poistu tai haihdu, työ todellakin jatkuu kun on näinkin hyvin alkuun päässyt.

Kiitos äänestäneille ja rettelöintiäni seuranneille. Kiitos.

Johanna

Huh, illalla näemme, mitä kuntalaiset ovat saaneet aikaan. Annakkoääniä annettiin kunnassamme enemmän kuin koko maan keskiarvo oli, eli varovaisesti voisi jo veikkailla, että Nummi-Pusulassa nousee kokonaisäänestysprosenttikin korkealle.

Ruokinpa lapset ja sitten matkaan itsekin vaaliuurnille. Illalla olemme viisaampia kuntalaisten tahdosta.

Eilisen illan istuin Nummen koulun auditoriossa vaalipaneelin yleisössä. Väkeä ei pilvin pimein ollut paikalla, mutta olihan sinne jokunen ei-ehdokaskin eksynyt paikalle. Itse olin paneeliin valmistautunut muutamalla tärkeällä teemalla, joiden esilletulosta aioin pitää henkilökohtaisesti huolta.

Panelistit olivat ryhmittyneet hilpeästi. Äärimmäisenä vasemmalla istui keskusta ja kokoomus, keskellä demarit ja kristillisdemarit ja äärioikealla perussuomalaiset vieressään sitoutumattomat ja vasemmistiliitto. Illan mittaan tulikin selväksi, että poliittisesta oikeistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta ei tosiaankaan ollut kyse, vaan ääripäissä olivat mahdollisimman vastakkaisia mielipiteitä edustavat ryhmät. Turvallisuusajattelua parhaimmillaan, eipähän päässyt syntymään muuta kuin sanallista sivaltelua puolina ja toisin.

Edustajina paikalla olivat Päivi Alanne (Kesk.), Jyrki Mela (Kok.), Pirjo Lehtonen (Vihr.), Tuulikki Timgren-Lillukkamäki (KD), Nina Virtanen (SDP), Jorma Lehtonen (Vas.) Markku Iso-Markku (Sit.) ja Kauno Valtonen (Per.).

Etukäteen taululle oli kirjattu viisi teemaa, joita tultaisiin illan aikana käsittelemään:
1) Kuntapalveluiden ja kunnan kehittämissuunta
2) Sivistystoimi eli perisopetus, koulutus ja varhaiskasvatus
3) Kuntaliitoskysymys
4) Maankäyttö- ja elinkeinopolitiikka
5) Ympäristö ja kestävä kehitys

Reilut pari tuntia kului nopeaan ja viimeinen eli ympäristö jätettiin käsittelemättä kokonaan. Kun talous on tiukalla, niin ympäristöasiat saavat väistyä. Tämä oli paneelissa symbolinen mutta hyvin todellisuutta kuvaava seikka, valitettavasti.

Keskustelua leimasi kokonaistilanteen hallitsemattomuus. Päätöksenteossa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee. Kouluja halutaan lakkauttaa ja jopa kumeista pitää pihistellä (Alanne) säästöjen nimissä ja samalla on pykätty pystyyn Karviainen, jonka tulevista kustannuksista ei ollut päätöstä tehtäessä tietoa, eikä vieläkään mitään hajua. Monelle Karviaista ajaneelle voi olla edessä ikäviä yllätyksiä.

Tilaisuudessa peräänkuulutettiin koko valtuuston sitoutumista tehtyjen päätösten taakse ja moitittiin käytöstapojen kadonneen (Mela). Uskomatonta kuvitella, että järkipäätöksiä ajaneet ja järjettömyyksien jyräämiksi jääneet nielisivät tappionsa ja järjettömyyksien läpimenon hymistellen ja kiitellen hyvistä päätöksistä.

Itse sain illan aikana haluamani kysymykset esittää ja sain nostettua mielestäni hyvinkin tunteita pintään ja alleviivattua paneelissa istuneiden ääripäät ja eripuraisuudet.

Samoin nousi esille päätöksenteon avoimuuden eri asteet eri valtuutetuille. Joillakin kaikki tieto on ollut saatavilla ja löytyy valtuutettuja, jotka eivät kuulu normaaliin tiedonsaantirinkiin, vaan joutuvat jopa kirjallisesti pyytämään muille virkamiehille jaettua materiaalia suoraan kunnanjohtajalta tiedonsaantitarpeensa joka kerta erikseen perustellen. Kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, kuten Orwellin Eläinten vallankumouksessakin todetaan.

Kunnallista hallintoa ja päätöksentekoa ei teemoihin oltu liitetty. Loppupuheenvuoroihin oltiin jo siirtymässä, enkä pyynnöstä huolimatta enää puheenvuoroa saanut. Nousin siis reippaasti ylös ja esitin asiani. Illankin aikana kunnan päätöksenteko oli herättänyt paljon keskustelua ja nostanut tunteita pintaan ja halusinkin liittää loppupuheenvuoroihin kysymyksen, olisiko ehdokkaiden mielestä hallinnollisessa päätöksenteossa kehittämistarpeita ja jos niin mitä.

Tähän kysymykseen saamiani vastauksia listaan seuraavassa päiväkirjamerkinnässäni, sillä nyt kutsuu Hiiden opistion entisöintiryhmä. Yhtä venäläistä pöytää olisi tarkoitus herätellä tässä talven mittaan henkiin, katsotaan, tuleeko siitä muuta kuin takkapuita ;-)

Maha on nyt kuralla jännityksestä :-P mutta laitoin myös shampanjan kylmään sunnuntaita varten. Jos ihmeitä tapahtuu ja joku hullu minua ääneestää, niin siinä on jo riittävästi aihetta poksauttaa. Jos niin moni hullu äänestää, että pääsen läpi, niin sitten vasta onkin syytä poksauttaa. Ja jos ääniä on tasan yksi, niin mikä sen parempi syy, kuin tarjoilla kuplia vitutukseen.

Jep, mainio suunnitelma. Ja tänään vaalipaneeliin. Jos keskustelu lepsuilee liikaa, niin minä aion pitää huolen, että esille nousevat ne oikeasti tärkeät eli kaikkein vaikeimmat asiat.

Tiukka viikko edessä, katsotaan, missä vaiheessa menee maha kuralle :-P

13.10. kunnanvaltuuston kokouksessa oli ryhmä valtuutettuja tehnyt kiperän kyselyn välitettäväksi kunnanhallitukselle, jolta odotetaan vastausta seuraavaan valtuuston kokoukseen. Kysely käsittelee juuri päätöksenteon epäselvyyksiä, lain vastaisia toimia ja ennen kaikkea kunnanjohtaja Soinion henkilökohtaisia toimia, jotka eivät tunnu oikein mahtuvan lain rajoihin. Kyseinen kirjallinen kysymys löytyy Nummi-Pusulan kunnanvaltuuston pöytäkirjasta nettiosoitteesta:
http://www.nummi-pusula.fi/kirjat/dyn5web/kokous/20081021-5.HTM

Mielenkiintoista sinänsä, että 16.10. ilmestyneessä Ykkössanomissa valtuuston kokouksesta uutisoidessa ko. kirjallinen kysymys sivuutettiin täysin.

Oma yleisönosastokirjoitukseni on herättänyt huomiota ainakin toisissa ehdokkaissa. Toivottavasti myös äänestäjissä. Liitin ko. kirjoituksen myös tänne päiväkirjamerkintöihin otsikolla "Demokratian vallankumous"

Keskiviikkona 22.10. klo 19:00 Nummi-Pusulan koulun auditoriossa (yläaste/lukio), Koulukuja 4, Nummi, järjestetään suuri kunnallisvaalipaneeli. Aion itse olla paikalla ehdottomasti nostamassa esille varsinkin niitä kaikkein ilkeimpiä kysymyksiä koskien kunnan johtamista ja päätöksenteon nykytilaa. Demokratia ei ole minun sanakirjassani synonyymi diktatuurille.

Puserrus siis jatkuu. Saisinpa edes sen kolmannen äänen jostain XP. Tavoitteet ovat hiljaa mielessä selvinä, mutta läpipääsy on hurja päämäärä ensikertalaisille. Vaan kyllä minä ihan hyvä vaihtoehto ainakin Aku Ankalle ja kirkkoveneelle olen. Peukut pystyyn ja lippu korkealle, perkele.

Ykkössanomat 16.10.2008


Onko Nummi-Pusulassa tosiaan vedetty demokratia vessanpöntöstä alas? Julkisuuteen tulleet epäselvyydet kunnan päätöksenteossa nostavat tunteita pintaan. Ontuvien selitysten kuuntelun sijasta meillä on huutava tarve epäselvyyksien tutkinnalle. Oman edun tavoittelu, salailu ja kertakaikkisen omalaatuinen päätöksentekokulttuuri on todellakin korkea aika remontoida uuteen uskoon.

Itse olen yritysmaailmassa työskennellessäni ollut aktiivisesti mukana edunvalvonnassa, mutta kansainvälisen pörssiyhtiön etujen sijasta on nyt aika valvoa kaikkien meidän nummipusulalaisten etua. Talouskasvun vuosina kuntamme budjetti on alijäämäinen ja leikkauksia vaaditaan leikkausten perään. Kuinka käykään talouden suvantovaiheessa tai laman hetkinä? Kunta tarvitsee ehdottomasti lisää yritystoimintaa ja lisää veronmaksajia, ja tämän kasvun suuntaan on pyrittävä mm. teollisuustonttien kaavoituksessa. Tällainen kehitys on kuitenkin hidasta. Jo kuntalaiskyselyssä esiin tullut kuntaliitoskortti on nostettava pöydälle, eikä sitä pidä kavahtaa tai vaieta kuoliaaksi päätöksenteossamme.

Yhtä tärkeänä pidän kunnan peruspalvelujen turvaamista vaikeassakin taloudellisessa tilanteessa. Jo perusterveydenhoidon puolella on raakoja puutteita lääkäripulan takia. Päivystysaikoja saa pahimmillaan vasta monien viikkojen päähän, hoitajalle ei pääse kuin ajanvarauksella ja akuutissa tilanteessa vaihtoehdoksi jää vain lähtö päivystykseen Lohjalle. Matkaa tulee, liikkuminen ei ole kaikille mahdollista ja 15 euron päivystysmaksun saa vielä maksettavakseen.

Mielenterveyspalvelut näen kunnassamme heikkoina. Puolitoista päivää erikoissairaanhoitajaa olisi viikoittain tarjolla. Perheneuvontaa ei ole tarjolla lainkaan Lohjan irtisanottua sopimuksen. Jopa lastenvalvonnan tulevaisuus Karviaisen alaisuudessa pelottaa. Uusperheellisenä tämäkin puoli on tullut testattua ja pelkään, että vuodenvaihde romuttaa myös tämän palvelun toimivuuden.

Omaishoitajien taloudellinen turva ja jaksaminen on kunnalle myös elintärkeä asia. Kunnassamme on koko ajan enemmän vanhuksia, ja omaishoidon sijasta vaihtoehtona olevat laitospaikat eivät ole edes euroja ajattelevalle mikään houkutteleva vaihtoehto. Kuukauden omaishoidon tuella ei montaa päivää laitoshoitoa kustanneta. Omaishoidon tukeminen on turvattava Karviaisessakin ja omaisten jaksamisesta pidettävä huolta. Tämä on edelleen kirstunvartijallekin huimasti parempi vaihtoehto kuin laitospaikka koko kuukaudeksi potilaalle ja pahimmassa tapauksessa myös häntä voimavarojensa loppuun asti hoitaneelle omaiselle.

Selvääkin selvempää on, että yrityksemme Nummi-Pusula on kriisissä. Tämän yrityksen johtoon voimme jokainen vaikuttaa, ja sitä kautta saada yrityskulttuuriimme muutosta. Tilanteemme kaipaa vallankumousta ja demokratian palauttamista. Kuntavaalit 2008 onkin kulminaatiopiste kunnan historiassa. Päätöksentekoon on saatava läpinäkyvyyttä, omat lehmät on nostettava pois ojista ja mielellään ne toiset jalat haudastakin. Rajukin muutos valtuustossa on tarpeen.

Olen nähnyt elämässäni paljon matkallani maitotilan tyttärestä metsäteollisuuteen ympäristöpäälliköksi, mutta asuttuani nyt vuoden Nummi-Pusulassa, en halua olla hetkeäkään enää pelkkä sivustaseuraaja. Kunnan hyvinvointi lähtee kaikkien asukkaidensa hyvinvoinnista, ja tästä meillä ei ole varaa tinkiä. Ei näin paljon kuin tällä hetkellä.

Johanna Puranen (sit.)
uusperheellinen uusmuuttaja

Länskärilläkin on oma vaalikone, josta löytyvät myös vastaukseni.

http://www.lansi-uusimaa.fi/Extrat/Kunnallisvaalit-2008


matkalla kohti veret seisauttavaa vaalivoittoa... tai sitten päin seinää XD

Olisi varmaan helpompaa miettiä, mitä minä _en_ ole :-D Fyysisesti en ole mies, enkä ole äiti ja hmm... siinä kai ne sitten olivatkin noin pääpiirteissään. Kiitos ja kumarrus ;-)

Olen siis mieleltäni vielä nuori, vaimo ja uusperheen äitipuoli. Tiukka, paha ja ilkeä äitipuoli olenkin, pojatkin tämän allekirjoittavat, mutta hekotellen. Setan sukupuolitestin mukaan olen kuitenkin mies. No, hyväksi jätkäksi minua on yleensä nimiteltykin ja viihdyn satavarmasti paremmin miesvaltaisella alalla kuin naisten kansoittamissa työyhteisöissä. Mutta ei sekään estä lakkaamasta kynsiä tai pitämästä korkokenkiä, kunhan sen tekee tyylillä.

Olen kouluttamattomasta suvusta ponnistanut akateemiseen ammattiin. Olen insinööri, mutta ei se väärin ole. Olen hyvä insinööri, ei minua muuten toimesta toiseen kyseltäisi. Niin, diplomityöpaikka on viimeisin työpaikka, jota olen itse hakenut. Muihin on kotoa soiteltu. Lapsuuteni olen kasvanut maatilalla ja opetellut heilumaan paskatalikon varressa ja lypsämään lehmät. Sen jälkeen olinkin varma, että helpommalla haluan itse leipäni repiä. EU lopetti vanhempieni eläinten pidon kannattamattomana ja pellot ovat tällä hetkellä luomuviljelyllä. Tilan pito oli loppua kokonaan isäni vakavan sairauden takia. Hän on kuitenkin ponnistanut maksansiirrosta tolpilleen ja sen jälkeen ajamastaan nokkakolarista ralliauton kanssa uudelleen tolpilleen. Sitkeää sukua taidamme olla. Isän puolelta Karjalasta evakkona lähtenyttä ja sitä ennen Venäjän vallankumouksen tuiskeesta rajan yli loikannutta ja nimensä suomalaiseksi vaihtanutta.

Olen savolainen. Ei sekään väärin ole. Huumoria vaikka sitten kieroakin on elämässä oltava. Jos ei ensiapupöydällä pysty vitsiä vääntämään, niin on valmis hautaan. Minä en ole ollut ainakaan vielä. Raviharrastus veti ravirodeon myötä arpitatuoinnit pintaan ja bussin kanssa painiskelu laittoi elämänarvot viimeistään täysin uusiksi. Liikuntakyky ja järki kuitenkin säilyi ja sain loppuelämän vielä kerran lahjaksi. En ehkä osannut sitä heti arvostaa, mutta tämän parin vuoden aikana olen sopeutunut, kuntoutunut ja oppinut tuntemaan itseni uudelleen.

Kaiken mylläkän keskellä otimme mieheni kanssa valtavan harppauksen ja ostimme Hyrsylän mutkasta koulua vastapäätä vanhan upean maatilakeskuksen, josta olemme jo reilussa vuodessa kunnostuttaneet ja kunnostaneet unelmatalomme. Vanhaankin voi hurahtaa ja sitä kunnioittaa. Talo on oikeaoppisesti kunnostettu niin, että tämä seisoo tässä vielä sen toisetkin sata vuotta ja siitä eteenkin päin. Ja joka nurkka on täytetty ihanalla vanhalla roinalla, jota jotkut antiikiksikin nimittävät. Meille ne ovat tällaiseen taloon sopivia patinoituneita ja elämää nähneitä kapistuksia.

Työ. Niin, mitä on työ? Onko se kansainvälisen metsäteollisuuskonsernin energiaosaston kehityspäällikkönä olemista vai ympäristöpäällikkönä tepastelua pitkin tehtaita ja sahoja? Onhan se, mutta se on myös arkea itsensä ja perheensä muistaen. Omia arvojaan kunnioittaen ja jättäen käytettävissä olevista tehoprosenteista mahdollisimman paljon itselleen ja rakkailleen. Vaikka sitten niin, että 20 % työlle ja 80 % siihen tärkeämpään. 120 % työlleen antavia kavahdan. Kuinka monta tuntia viikossa sellaisen pienet tytöt näkevät isäänsä viikossa ja oppivatko sellaisen pienet pojat koskaan tuntemaan isäänsä tai äitiänsä?

Terveyttä arvostan ja sitä, että kun terveys on vaakalaudalla, siihen täytyy löytyä ymmärrystä ja hoitoa. Ketään ei saa jättää pelkästään oman sinnikkyytensä tai läheistensä voimavarojen riittävyyden varaan.

Olen siis monenlaista.