IRC-Galleria

surkee herätys aamul, vitu flunssa iskeny ja aamul herätes rupesin heti imee hunajaa ja tulehduskipulääkkeit ja kaikki muutkin oheis tuotteita, ei paljo jeesannu ja harmittaa et ei sais urheilla, jalka reenit vast sit huomen, ajattelin kyl käydä kattoo hyrylä urheilukeskuksest et voiks siel jossain sisäl heittää kiekkoo tai onks niil sisäl ees rinkiä tai pitäs olla kaks eri kokost. ostin semmoset kengät mis on pohja ja kärjet sliksit ni mahdollistaa pyörähdyksii ku on pito joka puolel. lähtis avaritki sit paremmin

täs on muuttunu meinigit hassuks, ku miettii vaa reenei, röökiiki on tullu oltuu jo pari viikkoo polttamat ja viikon verran yrittäny sätkii salil, tänää oikeestaa vast aukes taas se endorfiini ikkunakin, parast douppii eikä tuu krapulaa. aika hassu vertaus kuva urheilun ja kuosituksen välil on se et urheilun aikana tai jälkeen tulleen pahoin voinnin jälkeen tulee teivaallisen hyvä olo, kun taas esimerkiks ryypätes hyvä olo yulee ensin ja kamala olo jälest päin. katotaa kuin ukon käy riittääkö itsekuri tähän, mut tuntuu et on vapaa menneisyydestään ja mahdollisuus uuteen nousuun. saa nähä onnistunko täyttämään neljätoist treenii viikkoon ja pitämään oikeen tasapainon oman jaksamisen kans. vaik kuulostaa yli realliselta urheilu määrält, ni eihä se oo ku kaheksantoist tuntii viikos ja työttömäl luulis sen verran aikaa löytyvän.

tuntuu silt et kaikki vaa yrittaa kusettaa ja se on aika hassuu, toinen aika hassu huomio on ollu se et suomes ei saa laittaa tupakkaaan totsyy ja taal ei sais laittaa tupakkaa totsyy. aika paskanen kyla muutenki, kauheet paska ja roska vuoret joka puolel ulkon ja vedessaki naytt lilluvan enemman paskaaa ku vetta. aika kylma oli eile ja toi pimu kyl kuskaa mua taal ympariinsa enemman ku ite jaksas kavella. mut loydettii tsillli hostelli jos on viel oma suihku ja vessa omas huonees. pakko yrittaa kierrella tuol pidemmal ja tutustua paikalliseen spora verkostoon, seki ois iha kiva et loytas taalt jotain mika toimis. suomelle kredittii siit et siel on paremmat rohdot ku taal ja halvemmat. mut eiha taal nyt vois turisti karttoineen muut loytaa ku kusettajia mut se on saletti et huomen taal on iha vitu isot bileet
no nyt pimu tuli kipeeks ja joutuu jumittaa hostellil, pettymysten pettymys, koko ilta ja paskaa kamaa taal. ois varmaa paljo enemman kuosit ku ois korsos. nii paskaa pliffii et ei vaa saa unta, vaik sekottaa kaikki indikat ni ei parise yhtaa, vedi yhe ketku pussi paska keulaaki eika ees yrjo ja paska lenna. onneks niit tryffeleit saaki syoda monta rasiaa, on vaa suositus et yks paketti kahelle ni eikoha ku kolme pakettii heittaa itekkseen kerral ni jo rupee vaha parisee. toi on niin psyke toi keskusta ihan tayn vaa kaikkii valoi pelkka valo meri, sit tonne jonnekki rakennetaa jotain laaser shouta ni eikoha nayta sit hyvalt. sit ois viel kaks paivaa aikaa tsillailla ja shopppailla. iha torkeen makeit kledjui ja ei paljo maksa, on pakko vaha siottaa. muu onkin kallist ja paskaa mut omal tavallaan tosi kaunis. eiha taa kallliost tai korsost eroo ku koollaan ja tietty se et ei paljo suomel parjaa. kepsi on toiminu iha hyvi ku on aina loytany joka paikkaan ja sielt pois. mut aika saman nakosta joka paikas mut hyvi selvii ku on niin skarppina, et eilenki nauro vaa ku sama tie naytti joka kerta erilllaiselt. mut loys aina kuitenki perille, eile ja tanaa ollaa kavelty niin paljo et on vaa iha paskana. taal on kyl aika massyi noi kaikki herkut joita noi kaikki paikat vaa notkuu, yrita siin nyt sit himmeis massyis ohitella niit ansoi ja se on kyl aika vaikeet. sit ku erehtyy menee ravintolaa syomaa ni kahelt yhteeensa seittema kybaa, aika sairasta. ansoja siis taynna koko paikka perkele.
nyt ois sit uudenvuoden aatto aamu ja must tuntuu et tanaa lahtee himmeet liekit, ainoo mika vaha harmittaa ja pelottaa on se et toi pimu on iha pipi ja se on vaa maannu tuol illast asti iha paskan. vaha naytti tuol viel karsivan nakosen mut yritti siel suoriutuu kyl taas ylos, ku pitas vissii paasta hypistelee kaikkii vaatteit ja koruja. iha kyl ilosel mielel vaik on ollu vaikeet saada suomee mielest, mut eikoha se tos illal unohu ja kohta sita taas saa siel loskas kahlata ja vituttaa taas kybal. et en tajuu miks ikavoin suomeen niin paljon, varsinki ku kaikki on siel iha pain vittuu ja kesken. mut sit ihmettelen miks sita nyt taal pitaa vatkata ku ois niinku lomal. seuraava paivitys tulee vissii sit ku on paivitetty toi paa uusiks.
nyt ois sit eka paiva ja vuodet on vaihdettu, pakko myontaa et ei jattany kyl amsterdamin uus vuos kylmaks ja iha paskana tata kirjottelen joskus vaha vaille kasilt aamul. paa iha jaas ei viisait ajatuksii plajo liiku, oottaa vaa et paa antas luvan levata ja paasis nukkuu.

helpotus, ei vuoden vaihdetta suomessa, tää maa vaa ahdistaa päivä päivält ennemmän ja enemmän. no eiköhän mieli nouse ku kattoo rakettei joko barsseloonas tai sit amsterdamis. eipähä mee rahat toho korsoon, käyny viel nii hyvä hillo et on aika hyvät massit tulos ja mä en jää tänne ahdistukseen niit tuhlailee. onneks kaks frendii lähtee messii ni ei tarvii yksi olla niit vuode vaihteit tsiigailee. elämä näyttäs vähän näköjään mullekki hymyilevän ja kaiken tän paskan jälkeen se tuntuu aika muikeelt. nummi-pusula mua surettaa aika paljo, vakuutus yhtiöst ei vaa taho saada mitään selkoa ja joutuu oikeutee varmaa lähtee. onneks vakuutus yhtiön tavaran tarkastaja on jo myöntäny et hän ei oo voinnu arvioda sen asunnon kuntoa ja meidän tavaran tarkastaja on sitä mielta että asunto oli loistavassa kunnossa, siinähä käy oikeutta mut se on ikävä kyllä aikaa vievää touhuu. pitää vaa yrittää nauttii tost lomast ja toivotta jengille niit joului ja uusii vuosii.

Sydän hakkaa, hiki virtaa pitkin kasvoja ja kädet tärisee. kuoleman pelon tuoma ihana tunne on vallanut kehoni, olen matkallla keravalle kokeilemaan kaverin kikseriä. kahden vuoden ajamattomuus tuo pelonsekaisia ajatuksia, tiet osittain märkiä pimeää ja taitaa olla vielä pakkasta tulossa. saavuttuani keravalle olo on jo vähän enemmän innostuksen ja malttamattoman puolella kuin kuoleman pelon. ajovarusteiden pukeminen tuo kuitenkin taas pelon sekaiset ajatukset ja sisällä ääni huutaaa et hullu älä lähe ajelemaan sillä pyörällä ja mee kotiis. päättäväisesti kuitenkin puen ajovarusteet päälleni vetoketjut kiukuttelee kun yritän epätoivoiseti saada niitä kiinni vapisevin käsin, peilliin katsoessani huomaan ilmeen olevan mietteliään vakava. istessani pyörän päälle sydän hakkaa taas niin että tuntuu kuin se tukisi kohta rinnasta ulos. pyörän käynnistäminen tuo rauhan sydän rauhottuu ja huomaan virneen tulleen kasvoilleni. pyörän draksterimainen käyntiääni metallisen sivuäänen kanssa tuo tietoisuuden lähes loppumattomasta tehosta. koneen lämmettyä yritän lähteä maltillisesti kiihdyttämään, mutta turhaan jo pienen kaasun lisäys saa pyörän pidon loppumaan perä siirtyy pehmeästi kulkemaan vierelle, pieni kaasun hellittäminen tuo kuitenki perän takaisin paikkalleen. kaasu pohjaan ja isonpaa silmaään samalla kaasua pumppaillen. pyrörä toimii täydellisesti ja tuntuu kuin sitä ei tarvitsisi ajaa ollenkaan, täydellistä. pitkästä kumin poltosta johtuen pyörä ei enää sudi vaivattomasti ja tarjoaa keulaa ylös hanakammin, mikä ei ole ollenkaan huonompi homma.

"13.1.2008 7:55
Rintamamiestalo paloi pahoin Uudellamaalla varhain sunnuntaina.

Palokunnan saapuessa paikalle rakennus oli jo ilmiliekeissä. Palo ei uhannut muita rakennuksia. Pelastuslaitoksen mukaan palosta ei aiheutunut henkilövahinkoja." (Iltalehti)


Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Varottamatta huomaa, se päättyikin tähän.
Kuitenkin sitten kun mieli haluaa, on valmis ja tajuaa,
ne kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa..

Ei auttanut sydän kultainen,
kun lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka kuinka hartaasti toivoisin.

Katse ja kuono ikkunassa,
on monen muistoissa olemassa.
Entä se häntä iloisesti heilumassa?
Tai kuratassut lattiassa..
Tallettakaa tuo kuva syvälle sydämeen,
kun pyyhitte silmäkulmastanne kyyneleen..

Vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen
voimasta liekkien vahvempien.

Jätti rintaan surun valtavan,
sisintä riipien kalvavan.

Ei enää virkaa talutushihnalla raunioilla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jokainen kaunis muisto on kuitenkin hetki elämää,
niitä muistellen lopulta vähän lohtua jää.

Nuku Pepi poika rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.