Mikään luojan luoma ei ole ikuista tällä planeetalla.
Viimeksi asian todisti rakas puukuorinen Salora-televisioni (arviolta vuosimallia 1980). Eilen illalla Tulosruudun jälkeen sammutin sen, niinkuin niin usein ennenkin.
Aamulla se ei enää käynnistynyt, hieman vain korisi.
Tilannetta lohduttaa se tosiasia, että se viimeiseen hengenvetoonsa asti jaksoi, korkeasta iästään huolimatta, toimia valittamatta. Mitä nyt jotain hetkellisiä pikkuoireita sillointällöin ilmaantui. Lähtö siis oli onneksi tuskaton ja tapahtui hiljaa nukkuessa.
Jään kaipaamaan, mutta tänään vinkuu luottokortti ja hommaan uuden tilalle.