Elämän määritteleminen objektiivisesti on mahdotonta, koska elämää ei voi tarkastella itsensä ulkopuolelta. Kuolemaakin voi tarkastella vain elämän sisältä käsin. Emme voi määritellä elämää, jos emme voi määritellä sen vastavoimaa - kuolemaa - objektiivisesti.
Johde:
Täten minkäänlainen määrätty suhtautuminen elämään ei voi olla filosofisesti pätevä. Jokin elämänfilosofinen katsomus voi olla perusteltu vain, jos sillä on verrokkikohde elämän rajan toisella puolella. Kuoleman tuntemattomuus tekee sen mahdollisuuksista äärettömät. Koska mitään elämästä irrallista ei voida tarkastella muutoin kuin elämästä käsin, elämää ei voi verrata mihinkään. Samoin elämän merkitystä - ja siihen suhtautumista - ei voida verrokkien puuttuessa muotoilla minkäänlaiseksi. Nihilistinen elämänasenne on teoreettisesti yhtä perusteeton kuin eudaimonistinenkin.
BTW:
Elämän käsitteen teoreettisen arvioinnin kieltäminen subjektiivisuuden ja kokemuksellisuuden perusteella on kyseenalaista.
