Jaaha, Joan palasi kuin palasikin kouluun. Homma ei mennyt aivan putkeen, koska en uskaltanutkaan sitten sanoa oikein mitään. Ruokailussakin perhana vain punastuin (josta Martin huomautti, ja Kirsi hihitteli), mutta valehtelin Martinille sen johtuvan "orastavasta kuumeesta". :DD
Hassua olla pitkästä aikaa oikeasti ihastunut. Sillä tavalla, että pelkkä ajatuskin tunteen kohteesta lämmittää keskellä kylmää talvea, se on omituista. :)
Oon kyllä suhteellisen varma, että Joan tietää mun olevan kiinnostunut. ;D Eri asia sitten, kuinka kiinnostunut hän on. :P
Kertokaas joku, miten saisin itseni pysymään edes ulkoisesti coolina? 8)