IRC-Galleria

Alotettiin hallinta treenillä. Paikalla olo oli ensimmäinen etappi. Jätin Bean perusasennosta istumaan ja kävelin 15 askelta. Bean mielestä oli kovin omituista kun ihan siinä vieressä, täysin vieraassa paikassa, oli uusia kavereita... Nosti persiin ja seisoi, käskin sen etäältä istumaan ja likka istui loppuajan kiltisti.

Sitten olikin luoksetulo. Jätin likan perusasennosta paikalle istumaan, kävelin 30 askelta, odotin hetken ja kutsuin. Tyttö tuli vauhdikkaasti ja tiiviisti eteen, josta käskin sen perusasentoon. Otettiin myös lyhyempänä luoksetulo, jolloin toi paukapää hidastelee<totinen> Sitten mä ryntäilin sitä karkuun kun hidasteli ja en edes vaatinut asentoa, vaan palkkasin kun tuli vauhdikkaasti.

Seuraavana oli vuorossa eteen lähetys, jota me ei olla ikinä tehty, kun en ole ajatellut pk-puolelle suunnata. Noh, aloitettiin muutamalla metrillä, käskysanaksi tuli "mene". Hienosti likka kirmas ja pääsi palkkakupin luokse<tuuletus>Seuraava oli vähän pidemmällä matkalla. Otin Bean perusasentoon, odotin kontaktia ja annoin käskysanan "mene". Likka kirmas palkkakupille vauhdilla<hymy> Otettiin vielä muutama kerta ja hienosti meni. Nyt aletaan tokoilun jälkeenkin ottaa tota.

Myöhemmin Bea pääsi raunioille pelastamaan kolme ihmistä. Ihmiset oli ihan maailman ihanimpia, niiltä sai lihapulliakin<virne> Tyttö liikkui hyvin raunioille, ainut vaan että astui piilon kannelle, joka rämähti ja säikkyi sitä vähän. Sen jälkeen liikkui paljon varovaisemmin, mutta ihan innokkaasti. Työsti kivasti ihmisen hajua ja ihan selvästi tunnisti sen<hymy>

Treenin jälkeen jäätiin vielä harjottelemaan telineitä ja käveltiin kasoilla, että tottuisi. Tyttö meni tikkaita, rappusia, puomeja, kaltevia tasoja, pilkko pimeisiin luoliin, huterille tasoille, talon katolle, metallisia alustoja ja kaikkea mahdollista<tuuletus> Joissain (kuten kaltevissa) sai tehdä vähän töitä rohkaisun kanssa, mutta voi sitä riemua, kun se selviytyi ja osasi<tuuletus>Likka oikein uhkui itsevarmuutta sen jälkeen<sydän> Äitin pieni pelastuskoira<rakas>

Ainiin; ohajaaja sanoi hallittavuusosiossa, että on liikuttavaa, miten innokkaasti ja ilosesti Bea tekee töitä mun kanssa<hymy> Se oli mahtavaa kuulla.

ainiin, numero2: Otettiin Bean kanssa myös hyppyestettä, vähän sen säkää korkeempaa ja siitä vielä vähän korkeempaa: hyppäs hienosti! Jätin sen esteen toiselle puolelle ja kävelin itse toiselle puolelle estettä. Sitten kutsuin sen ja sanoin esteen kohdalla "hyppy". Meni tosi hienosti, vaikka ei totakaan oltu ennen edes kokeiltu<hymy> Piti vielä A-este kokeilla. Senkin likka meni ihan tosta noin vaan. Hitsi mikä pikku-orava toi on<xD>

Mulla ja Auroralla on oma oravan poikanen. Se asuu meidän pihalla ja käy muutamia kertoja päivässä istumassa meidän ikkunalaudalla ja koputtelemassa ikkunaan<virne> Aurora pitää tästä otuksesta kovasti, eikä se muakaan haittaa, suloinen otus.
Äsken orava lähti meidän ikkunalaudalta "kotiin nukkumaan päiväunia", Aurorakin halusi sitten mennä päiväunille<vink> Mahtava eläin.

Vierähti mukavasti aika. Bea vietti Brunon kanssa uiden 3h.

Punnitsin muuten bean äsken, tyttö on nyt n. 11kk ikäinen ja painoa 14.6kg
Säkä viimemittauksella 47cm

Täytyy koittaa nyt lähipäivinä mitata se.

On ollut ohjelmassa siivousta. Nyt on paljon kivempi olla kun koti on puhdas, ainakin suurimmilta osin<virne>
Sen kunniaksi ajattelin viedä Bean uimaan citnaltan Brunon kanssa. Bea saa sitten tuoda kilon hiekkaa mun puhtaaseen eteiseen turkissaan<jännä>

(soi kovasti päässä)

Juuh, mä olen alkanut stressaamaan Bean kouluttamisesta: paljon. Viime yönkin koulutin Beaa unissani ja perkele mä sanon, mä en saanut sitä seuraamaan ilman nameja! <O_o>

Nyt siis isosti huomiota siihen, että en palkkaa sitä namilla joka kerta, vaan välillä kehulla ja välillä myös lelulla ja palkkaustakin voi harventaa vähän.
Mä haluaisin ensi keväänä käydä sen ALO luokan suorittamassa, minkä ei todellakaan pitäisi olla mikään mahdottomuus. Silti nyt on jostain syystä iskenyt hirveä stressi ja epäonnistumisen pelko. Mun on päästävä kunnollisiin ohjattuihin treeneihin, pian. Kesäkuun lopulla alkais ja käydäänhän me nyt häiriötreeneissä, mutta silti.

Voisko joku tarjoutua seuraamaan meidän treeniä ja huomautella mua niistä virheistä mitä teen joita en itse huomaa? APUA!!!!

Ja mistä mä saan ALO luokan esteen? Toivottavasti mä nyt ens vkolla saisin sen noutokapulan, niin pääsisi harjottelemaan sitä pitämistä, mikä on tolta kääpiöltä unohtunut kokonaan. Se nyt on kuitenkin jo AVO luokassa, nouto siis. Myös ruutua ja pistettä olisi hyvä alkaa työstää kohtapuoleen, mutta musta tuntuu, että me ollaan vielä ihan vaiheessa ja junnataan paikoillaan<O_o>
Ja toi perkeleen sivulletulo, mikä siinä on niin vaikeeta tajuta se sana "sivu"? Vieläkin pitää kädellä ohjata<toru>

Pääsispä nyt pian sinne raunioryhmään, ois ihanaa vastapainoa tälle iänikuiselle TOKOilulle; liikkeen hinkkaamiselle.

---

Muoks.

Tänään tokoilua Bean kanssa, citnalta saa koittaa napsia muutaman kuva. Sen jälkeen on vuorossa jäljen tallaamista Ninnulle.

Kohta Bean kanssa häiriötreeneihin. Ulkona alkaa varmasti satamaan, kiitos vaan tästä.

Enkeli hänen luokseen nyt tulla saa,
tähtien taakse,
luokse Luojan kun vaeltaa.
Yksin ei hänen tarvitse olla,
luonaan on rakkautemme,
jolla me hänet saatamme
matkalle viimeiselle.



Sä lähdit aamulla.
Et kertonut, minne.
Tähdeksikö asetuit,
vai tuulenako kuiskaat puissa?
Vai oliko se häikäisevä aalto,
jonka rannalla näin?
Vaan kun kuuntelen tarkoin,
sinä sittenkin kerrot:
- Teihin jäin.



Käyt enkeli vierelläs' taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.



Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
on aika elon ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin...

-Kari Rydman-

mun tekis kovasti mieli viedä tytöt uimaan, mutta minne?