Kävin pari päivää sitten lääkärissä (rv26+1) ja kuulin taas miten pieni sydän sykki! Meinaa tulla itku. Miten tämmöinen huithapeli ansaitsee äitiyden kunniatehtävän? En ole koskaan kokenut vauvakuumetta tai kiljunut ihastuksesta vauvan nähdessäni. Pikemminkin pidän vanhemmuutta suurena vastuuna. Ensimmäisenä minulle tulee lapsista mieleen korvatulehdukset, rokot ja ripulit. Mutta eipä niistä sen enempää, aika näyttää, millainen käärö meille tulee...
Ja onhan se sitten kiva kun saa katsella hiekkalaatikolla miten oma lapsi tekee ekan hiekkakakun ja kertoa jokaiselle vastaantulijalle miten taitava minun lapseni on. Ja mennä joulujuhlaan kuvaamaan videokameralla kun oma lapsi esittää tonttua tai kuusta...
Uusimmat blogimerkinnät
- ai onko tämä blogi nykyään..? 25.10.
- muuttotunnelmissa 22.03.
- Sydäntalven aurinko 13.02.
- Uusia kuvatuksia! 20.01.
- nää on mulle joku perversio.. 19.01.
- Tässäpä kevyttä aivojumppaa! 02.01.
- ei mitään sellaista kuin luulitte.. 27.12.
- Välipäivät on mukavia! 27.12.
- Hihihii, pientä kivaa 26.11.
- Ei ole riemulla rajaa, kun pää muistuttaa... 01.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (6)
- ▶ 2008 (25)
- ▶ 2007 (24)
-
▼
2006 (17)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ marraskuu 2006 (3)
- ▶ lokakuu 2006 (3)
- ▶ syyskuu 2006 (3)
- ▶ elokuu 2006 (4)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)