IRC-Galleria

EI ole olemassa valmiita totuuksia.En ole löytänyt sitä kultaista keskitietä.Roikun kahden maailman välissä ja haparoin sokeasti löytääkseni jotain,mistä pitää kiinni.Juuri kun uskon löytäneeni vastauksia niin unohdan mihin halusinkaan ratkaisuja.

Matkani on kesken ja ainoastaan tiedän suunnan.Tosin olen saanut huomata,että se matka on mutkia täynnä ja välillä on peruutettava ja aloitettava jostain kohtaa matkanteko uudestaan.

Olen tyytynyt vähään,mutta vaatinut liian paljon.Vaatinut itseltäni mutta en muilta.Tiedostan,että asian pitäisi olla juuri toisinpäin.
Silti,kaikesta huolimatta,olen iloinen ja täynnä voimaa kulkea vaikka vastatuuleen,sillä sitähän minä olen tehnyt koko elämäni ajan.
Olen päässyt jaloilleni.Pää pilvissä ja jalat irti maasta,mutta olen oppinut ottamaan vastaan sen,mikä minulle on annettu ja ennenkaikkea olen oppinut olemaan armollinen ja antamaan anteeksi.
En tahdo pitkää ja täydellistä elämää.Tahdon vain päivän kerrallaan nauttia siitä,mitä olen edellisenä päivänä saanut tehtyä ollakseni ylpeä siitä hetkestä,jolloin aloitan uuden aamun.