Kuinkas sattuinkaan,satuin valvomaan.varkaan lailla aamu koitti,kiire silloin neidolle koitti.huomatessaan auringon,hän muisti,mitä tehtävä on.kilpaa juoksee ajan kanssa,luovuta ei kiireistänsä,hoitaakseen ne asiat,jotka arki asetti.jos oli yö nopea,niin aamu oli nopeampi.saavutti se kiireinensä,täytyy jatkaa menojansa,huokas neito ihmeissään,kun kellon kanssa
kilpaili.ai niin ihanaa on arki.