ensin me olimme ystäviä,minä ja laihdutus,
olit enkeli,joka toi minut takaisin normaaliksi.
minä hallitsin sinua.
jossain vaiheessa vaihdoit nimeäsi,
sinusta tuli demoni:anorexia nervosa.
nyt pidät minut kahleessa.
teet minusta apaattisen,
et halua minun näkevän kirkkaasti.
tuot eteeni usvaverhon,
jonka takaa en enää tajua tilaani.
sinä hallitset nyt minua,
olen voimaton suhteesi.
kiellät minua syömästä,
pakotat minut kävelemään.
anon,että irrottaisit otteesi,
sillä minä alan olla jo heikko,
mutta sinä vain kiristät köyttä.
haluat minun kuihtuvan orjaksesi.
minä olen jo orjasi,
ja sinä vaadit vain lisää.
jossain vaiheessa tuo sairas suhteemme tulee katkeamaan.
viimeistään silloin,kun sinä naurat minun hautajaisissani.
toivon,että se katkeaisi jo aiemmin,
taistelen sinua vastaan,
mutta en tee sitä enää yksin.
minulla on lääkärit,sinulla vain minun heikko mieleni.
taistelu alkaa,
katsotaan,jaksatko pitää minusta kiinni,
vai kyllästytkö piinaamiseeni?