Olen tässä päivänä parina miettinyt, että pitäisi keksiä neidille jotain uusia virikkeitä. Hän kun ei ole vielä saanut käyttöönsä työhuoneen lattiaa, joka vapautuu vasta kuukauden päästä. Tällä hetkellä työhuone on pullollaan laatikoita, koneenraatoja ja ties mitä tavaraa, siellä ei siis ole mahdollista edes kävellä huoneen päästä päähän.
No, neiti ratkaisi tämän uuden virikkeen puutteensa sitten ihan itse. Kävimme Jussin kanssa 15 min poissa kotoa, ja sillä aikaa neiti oli karannut kotoaan. Se oli työntänyt raskaan oven omin voimin auki ja sompaili jossain päin työhuonetta, joka ei todellakaan ole siiliturvallinen paikka tällä hetkellä. Ovessa on hakaset, joita pidämme kiinni, mutta tällä kertaa hakaset oli ilmeisesti jäänyt auki. Neiti ei ole koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa ovia vastaan, joten emmepä arvanneet, että se sitten kerralla rykäisisi ja puskisi sen painavan ja raskaan oven tieltään.
Tätä seurasi siis operaatio siilinmetsästys. Onneksemme se päättyi melko pian. Neitiä taisi alkaa kaduttaa, kun jouduimme siirtelemään puoli työhuonetta pois tieltä, ja bongasimme sen pian matkalta kohti kotia. Käytin sen jokailtaisessa kylvyssä ja nostin syliin kuivattelemaan. Vähän taisi neitiä kuitenkin harmittaa pakomatkan aikainen katkeaminen, sillä se kiitti sitten nätisti pissaamalla syliin.