Tein äsken ton luonneanalyysin. Sei kyl täsmää muhun ja tavallaan täsmää. Mä en muutenkaan usko kauheesti noihin luonneanalyyseihin. Mun mielestä ihminen voi vaikuttaa omaan luonteeseensa hyvinkin paljon, mutta ehkä se on muut ihmiset, jotka tekee sunsta sellasen ku sä oot. Niin mulle ainakin kävi.
Mä muistan ku anssi kysy joskus puol vuotta sitte multa et miten munsta tuli tällanen ku munsta tuli. Eli tällanen puhelias ja avoin miss erilaisuus, ku ennen olin niin varovainen kaiken uuden suhteen. Mä muistan et vastasin ranskalaiset. Mä tajusin muutama kesä sitte et mähän oonki ihan hyvä tyyppi ja aloin uskomaan unelmiini. Sanoin asian, kun tuntui että tämä täytyi sanoa ja väritin väreillä mun harmaata ja toivotonta lintua. Rakkaudeksi sitä kai sanotaan. Kouluun ku menin takas ni ihmiset sano et oon édelliseen vuoteen verrattuna ihan ku yö ja päivä. Mä halusin kokeilla jotain uutta ja tuntu että mulla oli rohkeutta siihen. Välillä munsta tuntuu et ranskalaisista on tullu mulle ihan clisee, ku niitten suomessa käynnistä on jo niin kauan aikaa, mutta halusin mainita ne anyway. Toinen oli varmaan Tia, mut vaik meil oli aina niin vitun haukaa yhes ni me ollaan kulti aika erilaisia ja on hienoo et mei olla enää joka päivä yhes. Sulla on toisinaan liian katujyrä-luonne. Leenan kanssa koettiin monenlaisia juttuja ja teijän kanssa opin elämään tultsa, leena ja eve. Ootte mun kopla :)
Viime vuonna mun elämä tasottu ja kai vähän aikuistuin. Vieläki mulla on kuitenkin välillä sellanen olo et haluun päästää rohkeemmin mölyt mahastani. En enää vaatinu itteltäni niin paljon mahottomuuksia ja repäsevyyksiä ku ennen. Rauhotuin ja tajusin et mulla on se rauhallisempiki puoli, eikä sitä tartte hävetä. Välillä oon miettiny ku kaverit on sanonu mua yli-innokkaaks et se pitää kyl paikkaansa, mut en aio kympil allekirjottaa. Mun mielestä on hienoa, jos innostuu uusista asioista.
Mä uskon siihen, että ihminen pystyy muuttumaan, mutta se tarttee siihen avukseen muita. hmm. Miks mä kirjotin tän. Halusin sanoo pari sanaa miks raakelista tuli tällänen. Jotku sano et mul tuli myöhänen murrosikä, mut mä en halua sanoa sitä sellaseks. Mun mielestä se on noloa. Mä sanon et mä innostuin elämään. Mä näin et munssa on potentiaalia ja voin vaikuttaa ympäröiviin asioihin. Eniten varmaan halusin vaikuttaa heikompien tukemiseen. Nyt mä en haluu enää niin paljon. Omaa energiaa ei pidä tuhlata liikaa muitten auttamiseen. Se on epäoikeudenmukaista. Mutta muita pitää välillä kannustaa.