Mitä on tiedostaminen?
Ihmisillä on uskomuksia, joista he tappelevat. Mutta ne eivät ole tietoa. Tiedättekö miksi?
Tiedosta ei tapella. Se tiedetään.
"Ken puhuu, ei tiedä; ken tietää, ei puhu."
Miksi? Koska totuudelle ei ole sanoja.
Kirjassa "Havahtuminen" oli hauska tarina, joka meni kuta kuinkin näin:
Eräs sokea kysyi mieheltä, mitä on vihreä väri. Mies vastasi "Se on kuin rauhoittava musiikki". Sokea oli innoissaan. "Nyt tiedän mitä on vihreä väri!"
Hetken päästä tuli toinen sokea kysymään, mitä on vihreä väri. Mies vastasi sen olevan kuin "miellyttävä tuoksu". Sokea oli innoissaan. "Nyt tiedän mitä on vihreä väri!"
Hetken päästä mies näki kaksi sokeaa heittelemässä toisiaan kivillä ja tappelemassa. He huusivat kilpaa toisilleen:
"Vihreä on kuin rauhoittava musiikki!"
"Eipäs, vaan vihreä on kuin miellyttävä tuoksu!"
Jos he näkisivät, heidän ei tarvitsisi tapella. He tietäisivät.
Myös Jumala on yksi näistä asioista; kuinka mahduttaa Jumala sanoiksi ja lähettää sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskan kokenut Jumalaa? Hän ymmärtää ne väärin. Hän takertuu sanoihin. Ne, jotka näkevät sanojen taakse, ymmärtävät, ettei mikään sana kuvaa todellisuutta. Ne ovat vain viitteitä, nuolia jotka osoittavat todellisuuteen. Mutta sanat eivät ole totuus.
Kun tietää, näkee sanojen taakse. Silloin tietää, ettei yksikään sana kuvaa totuutta täysin. Vaikka haluaisikin puhua totuudesta, sille ei ole sanoja. Yhtä turhaa kuin selittää sokealle, mitä on vihreä väri; eivät he ymmärrä.
"Ken puhuu, ei tiedä; ken tietää, ei puhu."
Vasta ollessani sanaton, ymmärsin tämän.