Lainaus lyriikoista, joka sopii tämän päivän oivallukseeni aika hyvin.
"Lopulta sen ymmärrän -
Tärkeää on ymmärtää
Ettei mitään tärkeää voi ymmärtää"
Minun totuuteni on se, että en voi tietää sitä. Kai siihen on vaan tyydyttävä.
Eikä ole mitään väliä, tiedänkö sitä vai en. Kuolema korjaa kuitenkin, viisaan ja tyhmän, rikkaan ja köyhän, ruman ja kauniin.
Joskus sitä pohtii niin suuria asioita, että pienet asiat jäävät huomaamatta. Mutta muistaako ihminen, että tässä maailmankaikkeudessä hän on itse erittäin pieni asia? Ne muut pienet asiat ovat ihmiseen nähden hyvinkin suuria. Ne suuremmat asiat ovat suurempia, kuin ihmismieli. Eivät ne mahdu sinne.