IRC-Galleria

01.03 on kello.Mikä sinänsä on epäolennaista tässä vaiheessa elämääni,eikä perustu mihinkään.Kahvinkeitin porisee äänekkään oloisesti johtuen vuorokauden kierron hiljaisesta osasta.Keittimestä vapautuva tuoksu on miellyttävä.Kotoisa.Turvallinen.Näin addiktoituvana luonteena yhdistän tuoksun hyvänolon tunteeseen ja se lohduttaa olin missä hyvänsä.Niin kuin mänty,se on ikuista.Minun mittakaavassa.Aamulla on koulua.Tyhmää nauttia piristeitä,varmasti ajattelette.Mutta minua ei pelota.Kaikella on hintansa ja pieni väsymys on halpa,verrattuna tämänhetkiseen henkiseen ydinvoimalaan.Maksan sen mieluusti.
Syy kirjoitukseen on luonnollinen.Niin luonnollinen että meinasin siirtää sen myöhemmäksi,mutta onneksi kykyni rationaaliseen ajatteluun on kytketty pois päältä.Vaistoni ilmoitti etten kuitenkaan pysty tallentamaan tätä nimenomaista hetkeä ollessani fyysisesti vireimmilläni.Ja pidän tätä hetkeä tärkeänä.Joten...
Ajatus.
Noin yhdentoista aikaan valmistauduin yöhön.Pidin nukkumista hyvänä ideana käyttää ne tunnit,kunnes havahduin jostai todellisuuden ja inen harmaalta alueelta.Tietoisuuteeni puski ajatus,tai oikeastaan ajatuksettomuus on kuvaavampi ilmaisu.Jokatapauksessa aivoni reissasi sen verran hämärässä että joku astetta henkisempi kiila lävisti otsalohkoni varmistaen puhtaalle oivallukselle esteettömän pääsyn kohti ymmärtämisen keskusta.Näin itseni oikean kokoisena ympäristööni verraten ja pienuuteni auttoi suhteuttamaan ongelmat samaan luokkaan,mukaan lukien huolet/murheet.Ja ikäänkuin tämä ei olisi riittänyt häiritsemään lepoani,mukana tuli tunteita.Hyvin koulutettujen ninjojen lailla tunteet hiipivät yksi kerrallaan varjoista näkyviin.Kuulin,niinkuin joskus aiemmin,esi-isien huokailevan kielellä jota en enää ymmärrä.Niiden laulu hyväili vastaan otinta jota kutsun henkiseksi korvaksi.Ja kenties heidän aikaansaannostaan oli myös kuvat jotka piirtyivät kiinni olevien silmieni eteen.Näin kasvoja.Kasvoja joiden haltiat ovat koskettaneet elämääni jollain tavalla.Kylkiäisinä tuli tunne.Ikävä.Ei surullinen ei ahdistava vaan pikemminki kaunis.Hetken päästä tunne muotoutui iloksi.Ymmärrys siitä etten ole ikinä yksin,lävähti tajuntaani voimalla mikä muutti osan tunteesta kiitollisuudeksi.Kaikki tämä yhdistettynä siihen kuinka paljon olen saanut ja sen laajuuden tiedostamisesta muodostuu aika selkeä ja selviytymisen kannalta tarpeellinen viesti.On helvetin hyvä olla ELOSSA!Välillä se tuntuu itsestäänselvyydeltä ja joskus sitä ei tahdo erottaa edes kaukoputkella,mutta ei vaellus tähän lopu.Se jatkuu