IRC-Galleria

älkää rakastako eläintä niinkuin ihmistä,
toi lause tarvii vähän setvimistä.
ihminen on eläin siinä missä muutki,
sama solurakenne mist on tehty puutki.
epäkorrektiako,Enbuske Tuomas?
aika monta apinaa on tääl yhes juomas!
taantumus on välil aika moista taistoo,
liekö ihmisellä enää selviytymis vaistoo?
ei oo kyse ku parista millistä,
eläimellisyys on inhimillistä.
välil alkaa ihan tosissaan vituttaa,
ku pitää täs "sivistyneenä" kituuttaa.
saalis eläimillä on luonnon valinnan duuni,
esimerkix homo sapienssin uuni.
nykyihminen ei oo
kyky ihminen...

yanzahr-09

Roope koisaa tos sohval,
mul käsi revolverin kahval.
Aamu virkut linnut pusikossa visertää,
peukalo iskurin taakse virittää.
Siniset karkit plus kofeiini,
ja siihen lisäx stögöist saatu nikotiini.
Tällä reseptillä ei voi pakkomiellettä siirtää,
yöllinen ravinto pakko oli piirtää.

Ei mulle putoo mikään vitun punaviini,
kovin douppi tälle päälle on endorfiini.
Toleranssi kasvaa,ei punteis oo enää iloo,
vituttaa nostella jotain parii 5 kiloo.
Pitää annostusta lisätä,enemmän rautaan,
sitten pääsen pikkuhiljaa kuninkaiden hautaan.

Seksi eikä suklaa ei korvaa tätä nälkää,
rohkeus on arvotonta sillon kun ei pelkää.

Nocturnum Alimentum/yöllinen ravinto,
hengellä tehdään demoneiden kanssa sovinto...

yanzahr-09

Muistaakseni silloin oli kylmä.En muista ajankohtaa,ehkä marraskuu,ehkä yö.Muistan ahdistuksen,en syytä siihen.Silloin Se tuli luokseni.
Ensin en nähnyt tai kuulluut mitään.Sitten pikemminkin vaistosin jonkun vieraan läsnäolon.Raskaana hengittävä synkkä olemus vain ilmestyi hitaasti eteeni.En ehtinyt säikähtää.Näin arpiset,väsyneet kasvot.Ne kertoivat nimekseen jotain,en muista mitä.Se tarjosi kättä tervehtiäkseen.En tarttunut siihen.Hahmo ei tuntunut loukkaantuvan.Tuskin edes huomasi koko asiaa.
Sitten se alkoi puhumaan lisää.Muistan sen maininneen kuuluvansa Prestigiatoreihin,arvovaltaisiin,vaikka sanoi olevansa oikeasti Iniguitatis.Kysyessäni mitä se tarkoitti,havaitsin ensikertaa sen silmät.Verestäviin,syvällä sijaitseviin harmaisiin kuoppiin tuli välähdys elämää,sen vastatessa Vihan Astia.
Kai huomatessaan hämmennykseni,se näytti minulle oudon esineen,mikä näytti ilmestyvän tyhjään käteen.Esine oli kaunis,jonkunlainen jalokivi.Pisaran muotoinen timantti joka välkehti sprektin kaikissa väreissä.Ihastellessani aarretta,tunsin kuinka hahmo katsoi minua tutkivasti.
Sitten yhtäkkiä käsi joka piti suurenmoista kiveä,puristui nyrkkiin.Melkein suuttuneena siitä että minulta peitettiin jotain niin kaunista,katsoin ylös ja huomasin hymyn karehtivan vanhoilla kasvoilla.Katsoin uudestaan käteen ja huomasin sen puristuvan aina vaan tiukemmin nyrkkiin,kunnes sormien välistä alkoi valua verta.Syystä jota en täysin ymmärrä vuodatin kyyneleen ja sieppasin sen.Osuessaan käteeni,kyynel muuttui pisaran muotoiseksi timantiksi.Iloisena puristin sitä ja tajusin vasta miten terävät reunat siinä oli.Se sattui käteeni,mutten halunnut luopoa siitä vaan puristin lujempaa ja vannoin mielessäni,etten koskaan päästäisi kaunista aarretta tippumaan.Sitten katsoin jälleen hahmoa ja liian myöhään tajusin katsovani peiliin.
Nyt vanhat,nivelreuman ruostuttamat sormeni eivät enään avaudu vaikka haluaisinkin.
Golem,emet,met.Maa,totuus,kuollut.

yanzahr-09

Huhhuh.En sit saanu nukuttuu stoges ku puol timmaa ja oulus sit ojaseen törmättyäni aloinki sit nauttimaan aurinkoisesta maisemasta,mikä kiisi ikkunan ohi ja äkkiä olinki sit ilosesti huikka päällä,ojasella ku oli eväitä messissä.Menipä ajatus kirkkaan taivaan alla rollossa ollessamme siihen pisteeseen ,et vedettiin parit minttu shotit aseman kahvilassa ja melkein jäätiinki sinne ottamaan mesta haltuun.Mutta epäonneksemme oltiinki muka kaukaa viisaita ja dösässä menossa kohti inaria,tosin sodankylän kohdilla käytiin muutakin ku happee haukkaamassa pysähdys paikalla ja loppu matka meni tuhotessa bisnes-salkkua.No inarissa sitte aateltiin vielä vähän nauttia paikallisessa paukun jos parinkin.Ja asuntola toverilla oli vielä ollu synttärit vähän aikaa sitte joten juhlistettiin niitäki sit sen verran et tuli valvottuu koko yö dokatessa solussa.Aamulla vaan urheesti skolen penkille ja yrityksestä huolimatta eka tunti meniki höyhensaarilla.Tästä johtuen kävikin niin hassusti että joku huomaski et oon vielä vähän notkeessa,eikä viinan suloinen tuoksukaan auttanut peittämään väsynyttä olemustani.Ruokatunin jälkeen eräs opettajista tuli kohteliaasti ehdottamaan että jos vaikka pidettäisiin Ojiksen kanssa loppu päivä muissa hommissa,mikä ilmeisesti tarkotti nukkumista ja poissa pysymistä ihmisten ilmoilta.No huomen päivä uus ja risu hommiin pirteenä ja nöyränä pää alhaalla niinku suomen kansan perinteessä on tapana.Ehkä vararehtorin kanssa olis treffit tiedossa vähemmän ilosissa merkeissä.Taas oon päässy lähemmäs suomalaista mentaliteettia omaksuen sen kohta kokonaan.Mut nyt tyhmä tyynyyn ja Manowarin melodioiden saattelemana uniajan vaellukseen.Pää asia et täällä ollaan ja pääsee porot skabailemaan raveissa risuilla merkityllä reitillä.Päätin tän tänne kirjottaa ihan vaan siltä varalta että jos jollain toisella tulee samanlaisia kuningas ideoita,ni kannatta harkita toistamiseen . :-\

kello liikaa raksuttaa
frendi kuorsaa tos vieres
aamul pitäs pohjoseen matkustaa
toivottavasti kaikki ei oo pieles
kaipa ennätän siihen stokeen
kaik on "karkit" syöty
koht hevi vaihtuu progeen
mut ei mua viel oo lyöty
ketuttaa toi frendin katti
kengännauhoil yöeläin leikkii
vaik uupuu junast taskumatti
ei mun opiskelu oo feikkii
kyl tää täst käyntiin lähtee
moni läheinen tääl nähty on
taas seuraan pohjantähtee
ei olo oo enää niin levoton
tuli pitkäst aikaa vähän piirrettyykin
ja jopa poikkesin omasta "laista"
sain ajatuksii paperille siirrettyykin
mut sainkin oikeesti naista!

yanza
postmoderni kullankaivaja

Sota on kauhea asia,isä sanoi.
Ajattelin sen olevan suurenmoista.

Oh,Siperian Jay
bless my way
I am so tired, i can't go sleep
And i know,the price isn't cheap
Rest is not a posible
My dream is so terrible
Wellbeing society it's only lie
Real human nature never die
It's very hard live to be free
Through to wall,no one can't see
I am just the disguised ape
Without way to escape
If i dont want to act like one
I better say hello to shotgun
Someone try to tell me "believe in heaven"
I trust more AK-47
Sometimes pure hate
Is my only fate

But when i see
Funny bird in to tree
I have to be
Almost free

Oh,Siperian Jay
Bless my way...

Yanzahr-09

Asteita -30 ja luntaki on riittävästi.Ilma on raikasta (mitä nyt vähän nenä kuivuu ku on eurooppalaista mallia) ja on taas helppo hengittää.Taivas on vielä pimee mut punertavaa lapinkulta lestin etiketin sävyä nousee ja kaunista on.Skole alko ATK tunneilla ja tällä hetkellä pitäis olla koneen huoltoa,mut Pave,eli opettajamme sillä alalla soitti ja saimme pari tuntia aamu heräämiseen kiirreettä.Fyysinen terveys henkisen vireyden ohella alkaa parantua,johtuen kai leveys asteista.
Heti ku sai stiflat asfaltille iski se etelälle niin tavanomainen super flunssa ja dokaaminen verotti myös tuntuvasti kuntoa.Moni frendi jäi näkemättä huolimatta pyrkimyksestäni pysyä koko ajan tukevassa humala tilassa.No kesällä uus yritys ja enemmän aikaa.
Nyt sitte kuntopuoli kuosiin ja säkit heilumaan (merkitys ei kaksmielinen).Jaksaa sit painaa stadissa ihan eri fiiliksellä.Jäätä riittää ja pilkkiminen kiinnostaa jo muutenkin ku matikan tunnilla.Koulukavereiden lärveihin en oo vielä kyllästyny ja on taas hyvä hengata täällä.Näinpä ensimmäisen Häränkin eli ajoporon ottavan spurtin pihalla.Kimi kärppää en ole vielä bongannut mut eiköhän sekin veijari jostain ilmesty vielä.

Ei muuta ku hyvää alkanutta vuotta!Mä tästä kohta lähen kalppimaan koulua kohti...

Ai niin!!Safka täällä on yhtä hyvää ku aina ennenkin!!!

Kohta tulee töllöstä Tuomas Veturi
Selkä on paskana mut kaukana on lekuri
Saa taas nähä mitä tulee ens yöstä
Unen saanti laavulla voi käydä työstä
Mutten anna sen mua depressioon syöstä
Henkseleit en käytä,on hyvä ote vyöstä
Siitä mä itseni hereille kiskon
Ja skutassa aloitan pirteän diskon
Puol joukkue teltta pitäis puiden alle pystyttää
No,tuskin mun selkä tästä enää voi revähtää
Enpä tiedä mikä tänään muilla on kondis
Mut ainut teltta täälläpäin on mun aamustondis

01.03 on kello.Mikä sinänsä on epäolennaista tässä vaiheessa elämääni,eikä perustu mihinkään.Kahvinkeitin porisee äänekkään oloisesti johtuen vuorokauden kierron hiljaisesta osasta.Keittimestä vapautuva tuoksu on miellyttävä.Kotoisa.Turvallinen.Näin addiktoituvana luonteena yhdistän tuoksun hyvänolon tunteeseen ja se lohduttaa olin missä hyvänsä.Niin kuin mänty,se on ikuista.Minun mittakaavassa.Aamulla on koulua.Tyhmää nauttia piristeitä,varmasti ajattelette.Mutta minua ei pelota.Kaikella on hintansa ja pieni väsymys on halpa,verrattuna tämänhetkiseen henkiseen ydinvoimalaan.Maksan sen mieluusti.
Syy kirjoitukseen on luonnollinen.Niin luonnollinen että meinasin siirtää sen myöhemmäksi,mutta onneksi kykyni rationaaliseen ajatteluun on kytketty pois päältä.Vaistoni ilmoitti etten kuitenkaan pysty tallentamaan tätä nimenomaista hetkeä ollessani fyysisesti vireimmilläni.Ja pidän tätä hetkeä tärkeänä.Joten...
Ajatus.
Noin yhdentoista aikaan valmistauduin yöhön.Pidin nukkumista hyvänä ideana käyttää ne tunnit,kunnes havahduin jostai todellisuuden ja inen harmaalta alueelta.Tietoisuuteeni puski ajatus,tai oikeastaan ajatuksettomuus on kuvaavampi ilmaisu.Jokatapauksessa aivoni reissasi sen verran hämärässä että joku astetta henkisempi kiila lävisti otsalohkoni varmistaen puhtaalle oivallukselle esteettömän pääsyn kohti ymmärtämisen keskusta.Näin itseni oikean kokoisena ympäristööni verraten ja pienuuteni auttoi suhteuttamaan ongelmat samaan luokkaan,mukaan lukien huolet/murheet.Ja ikäänkuin tämä ei olisi riittänyt häiritsemään lepoani,mukana tuli tunteita.Hyvin koulutettujen ninjojen lailla tunteet hiipivät yksi kerrallaan varjoista näkyviin.Kuulin,niinkuin joskus aiemmin,esi-isien huokailevan kielellä jota en enää ymmärrä.Niiden laulu hyväili vastaan otinta jota kutsun henkiseksi korvaksi.Ja kenties heidän aikaansaannostaan oli myös kuvat jotka piirtyivät kiinni olevien silmieni eteen.Näin kasvoja.Kasvoja joiden haltiat ovat koskettaneet elämääni jollain tavalla.Kylkiäisinä tuli tunne.Ikävä.Ei surullinen ei ahdistava vaan pikemminki kaunis.Hetken päästä tunne muotoutui iloksi.Ymmärrys siitä etten ole ikinä yksin,lävähti tajuntaani voimalla mikä muutti osan tunteesta kiitollisuudeksi.Kaikki tämä yhdistettynä siihen kuinka paljon olen saanut ja sen laajuuden tiedostamisesta muodostuu aika selkeä ja selviytymisen kannalta tarpeellinen viesti.On helvetin hyvä olla ELOSSA!Välillä se tuntuu itsestäänselvyydeltä ja joskus sitä ei tahdo erottaa edes kaukoputkella,mutta ei vaellus tähän lopu.Se jatkuu