IRC-Galleria

Olipa kerran pieni tyttö joka rakasti pientä poikaa.
Päivisin hän katseli salaa ikkunasta kun poika tuli kotiin.
Ja joka ilta ennen nukkumaan menoa tyttö rukoili että poika huomaisi hänet jonain päivänä.

Eräänä päivänä tyttö rohkaisi mielensä ja kertoi pojalle tunteistaan.
Toivoi saavansa vasta rakkautta.
Mutta poika vain nauroi ja sanoi pilkallisesti päin tytön naamaa
”Luulitko todella että minä rakastaisin sinua niin kuin prinssit prinsessoja saduissa ja että me eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti?”
Pieni tyttö nyökkäsi iloisesti hymyillen.
Luuli kai että poikakin häntä rakasti.
Mutta poika vain käänsi selkänsä tytölle ja käveli pois pilkallisesti nauraen.
Ei voinut pieni tyttö ymmärtää, ettei poika häntä halunnutkaan.

Illalla tunsi tyttö piston rinnassaan.
Tuskissaan pieniä kyyneleitä itki ja äitiä lohduttamaan huusi.
Ei loppunut kipu vaikka äiti kuinka pientä poskea suukotti ja rintaansa vasten tyttö lasta rutisti.
Ei auttanut iltasadut ne tuskaa vaan lisäsi.
”Äiti kiltti älä lue enää prinsseistä ja prinsessoista ei ne totta ole kuitenkaan. Oikeassa oli se pieni poika, ei onnellista loppua olekaan.” Sanoi tyttö kyyneleet silmissään.

”Voi tyttö kulta sydämmes on joku tainnut särkeä, ei siihen auta laastarit eikä taijat vaan ainoa lääke on aika.” Sanoi äiti ja pienen pusun poskelle antoi. Mennessään vielä ovelta kuiskasi ”Ehkä poika tuo ei prinssi oikea vielä sun ollutkaan. Kyllä prinssi se oikea vielä sinunkin luoksesi ratsullaan laukkaa kun on sen aika.” <3 <3<3