IRC-Galleria

can there be natural ungradual patterns?
end sleep towards oblivion
confusion states the goals
intolerance gets rid of people
movement occurs in all stances
sea levels transcend time
opportunities cease to repel
every individual underworld becomes an ally

demolished,
no denial can be expected to go on
chambers becoming translucent
to enforce mutual assimilation

and then
lovers fall into a purge
blasting insensitivity void,
cooperative signs self-manifesting,
slow wheels turning to witness
shared non-hallucinations become alive,
shaping the commonly experienced totality
into the form of a cascading,
ever-bending,
allwards flowing
metastructure of
a definitive if.

viima
katoava onnettomuus
korvaava omnellisuus
neula ja lankaa
oma elämys
määrä saattaa olla vakio
mutta muoto
aina aina hienostuu

keskellä sosiaalista whatever
se on mulliste
mikä sieltä katsoo,
tahdot itse sen olemaan
koska pakotat niin.

tämä lyhyt lause lopettaa sen.

uudet asiat
ovat hämmästyttäviä
revi vittuun ne filtterit
koska ne ei TOIMI

rakastaa jokaista asiaa
edes jollain tavalla -
se on holtiton nautinto

kohta kaikki ihmiset tajuaa
millanen maailma!
se vapauttelee
koska muuten tulee noutaja

ei lässytystä,
parhaat asiat
ei maksa paskaa.

elämä on
pelkkää nostalgiaa
dejavu-ilmiö
joka jäsennettiin
ikuinen valovuosi
ennen sun syntymää

mikään pelko ei voi pysyä.
ota siitä kaikki irti

viehättävät naiset
huumaavine silmineen,
pehmeine vatsakumpuineen,
hulluksitekevine kainaloineen
(joskus vielä ihanilla kainalokarvoilla varustettuna)
rytmihäiriöittävine säärineen
tekee asioita mun päälle!

rakastan sitä,
rakastan halua,
virettä,
pakkoa olla elossa!

tahtoo pillua!

eroavaisuudet maussa,
mistä ne johtuvat?
mehukas aromi ajaa pyörrykseen,
kaiken ollessa tasapainottomana
valtava elämisen kiima.

viini valuu alas
tunnelia pyörremyrskyn keskellä
jokin pitää sen linjassa.

uteliaisuus täytyy hengissä,
lapsekkaat janoavat tietää,
muu tahmauttaa

orkesteri soittaa ikiharmaita vaarattomasti,
sujuen mutta vailla riskejä
onhan biisit kovia
mutta en tiedä jotenkin mälsää

ehkä olen tulossa nuoreksi.

hiljaillen
vaikean kuuloinen rahina poistuu hengestä,
irroittaa kyntensä,
helpottaa
syklien katkonaisuus päättyy
ja rauha hivuttautuu lähelle

pinnallinen mutta tasainen hengitys
sytyttää uudenlaisen harmonian sisälle,
tehden selväksi sen että tämä kaikki
on oikein
ja luonnollista

sitten
se vaimenee,
se vaimenee,
se vaimenee.

hidastuen
se hiipii kohti tasapainoa,
ja lopulta,
kuin tietäen kuinka tulee toimia,
liikuttava voima haihtuu kehosta
kevyen väreilyn saattelemana

tämä
on alku.

kollektiivisen muoviotilan huipennuksen mahdollistama/tava kysyvyys
kietoutuu ympärillensä voitokkaana
eihän se voi olla sujumatta jos se on koodattu oikein!
syvässä sisässä kadottuneet palautuvat edelleen
kynsin&hampain vaalitut rakenteet antavat myöten

muna kuoriutuva käynnistävä lahjoo taian olevaksi
kangas repeytyy täydeksi aukeaksi kirkkaaksi valoksi
elimistö antautuu täyteläiseen lepoon
magneettikentät kieppuvat ja alku askeleittain lähestyy

hedelmällisyys alkaa asteittain muodostua dominoivaksi
varjojen osuus näytelmissä kaventautuu
jokainen konflikti alkaa jalostua harppaukseen
enenevästi jokainen elämöi samalla puolen
sykäyksittäin vitutuskin sitten transformoituu puhtaudeksi
joka on syvää, totaalista ja ainutlaatuista,

sillä sellaisia suuntia ainaisuus
on alusta loppuun lupautunut käsittämään.

pelkojen jäsentäminen,
käsitemaailman järjestelmällinen avaaminen
ja tehokas kommunikaatio
päivänselväistävät sen
kuinka yksinkertaista on heittäytyä
kun on ensin taistellut itsensä
kynnyksen ylle.

ehkä se on aina rankkaa
mutta jumalauta!
ei mikään muu ole sekä mielekästä
että tunnu.

meissä tämä kyky villinä.