IRC-Galleria

Tämä oli niin hyvä, että päätin lainata sen tänne.

Becoming What We Are
By Robert Anton Wilson


If you stroll through a large art museum, you will notice that Van Gogh does not paint the same world as Rembrandt, Picasso does not see things the way Goya did, Georgia O'Keefe doesn't much resemble Rivera, Salvador Dali looks like nobody but himself, and, in general, no world-class artist became a "classic" by doing what somebody else had already done or even what everybody else in his/her own era did.

And in science, the names of Einstein, Dirac, the Curies, Bohr, Heisenberg, Schroedinger, John Bell etc. live on because none of them took Newton as Holy Gospel: they all made unique and unpredictable innovations in basic theory.

And, in case you think this applies only to "arts and sciences," consider the most successful people in industry. Henry Ford did not get rich copying Fulton's steamboat; he made a car so cheap that anybody could afford one. Howard Hughes produced movies that nobody else would have dared to attempt, and then went on to revolutionize the airline industry. Buckminster Fuller did not copy the cubical form of previous architects, but invented the geodesic dome; at last count, over 3OO,OOO of his buildings existed, making him the most visibly successful architect in history. Steve Wozniak did not copy the computers of his day, but invented one that even an "bloody eejit" (like me) could use (and even enjoy!) Bill Gates created new kinds of software. Etc.

We all need constant reiteration of these truism because we live in a world where a multitude of very powerful forces have worked upon us, from birth through school to work, attempting to suppress our individuality, our creativity and, above all, our curiosity -- in short, to destroy everything that encourages us to think for ourselves.

Our parents wanted us to act like the other children in our neighborhood; they emphatically did not want a boy or girl who seemed "weird or "different" or (Heaven forefend) "too damned clever by far."
Then we enter grade school, a fate worse than Death and Hell combined. Whether we land in a public school or a private religious school, we learn two basic lessons: 1) There exists one correct answer for every question; and 2) education consists of memorizing the one correct answer and regurgitating it on an "examination."

The same tactics continue through high school and, except in a few sciences, even to the university.

All through this "education" we find ourselves bombarded by organized religion. Most religions, in this part of the world, also teach us "one correct answer," which we should accept with blind faith; worse, they attempt to terrorize us with threats of post-mortem roasting, toasting and charbroiling if we ever dare to think at all, at all.

After 18-to-30+ years of all this, we enter the job market, and learn to become, or try to become, almost deaf, dumb and blind. We must always tell our "superiors" what they want to hear, what suits their prejudices and/or their wishful fantasies. If we notice something they don't want to know about, we learn to keep our mouths shut. If we don't-

"One more word, Bumstead, and I'll fire you!"

As my mahatma guru J.R. "Bob" Dobbs says, "You know how dumb the average guy is? Well, mathematically, by definition, half of them are even dumber than that."

"Bob" may have the average confused with the median, but otherwise he hit a bull's eye. Half of the people you meet do indeed seem dumber than a box of rocks; but they did not start out that way. Parents, peers, schools, churches, advertisers and jobs made them that way. Every baby at birth has a relentlessly curious and experimental temperament. It takes the first third of our lives to destroy that curiosity and experimentalism; but in most cases, we become placid parts of a docile herd.

This human herd all started out as potential geniuses, before the tacit conspiracy of social conformity blighted their brains. All of them can redeem that lost freedom, if they work at it hard enough.

I've worked at it for 5O+ years now, and still find parts of me acting like a robot or a zombie on occasion. Learning "how to become what you are" (in Nietzsche's phrase) takes a lifetime, but it still seems the best game in town.

päästä irti
et voi venyttää mun kauneutta
et omistaa yhtäkään mun tarinaa
puhtaus on hetkissä
jotka ahneus pilaa

oot mun sisällä
ja yrität tehdä sokeaksi:
aistini täyttyy kuolleista harhakuvista
mutta nään sen lävitse

tulet vielä luovuttamaan

nautinto polttaa sieluani
jos en osaa irrottaa
takertuva oksentaa läsnäolon kasvoille.

tätä vaaditaan kirkkauteeni
sammua on olla liian hiljaa
tajuttoman raskaasti avaan painavat lukot
jotta rakastaisin hengittää

ytimessä hehkuu
lumivyöry tietää tulostaan
ja punaisten lehtien aikaan
väsymyksestäni koulutetaan ihmeitä.

alan hiljalleen hahmottaa
kuinka hermojahivelevää on lävitseni juokseva,
kauttani kulkeva,
kaikkialta kurottava jokin

katselen sen laulua
ja kuuntelen sen tanssia

missä kaikkialla se onkaan havaittavissa!
jossain muodossa se ilmenee
jokaisessa molekyylien rykelmässä,
jokaikisessä m*krokosmoksessa,
seis!

sen on oltava niin kiinteä osa olevaa
että sen voi jättää huomaamatta
ainoastaan olemalla kykenemätön maistelemaan
riittävän hetkittyneesti.

se penetroituu kevyesti mutta vastaansanomattomasti
joka ainoaan asetelmaan jonka lukija osaa kuvitella mainittavan
tällaisessa yhteydessä

se nauraa hysteerisesti sille joka ei vielä
tiedä
sen elävän
jopa kuvitelmissa,

alusta loppuen se kiertyy ympärillensä
lähtövalmiina itseensä.

http://piraattiliitto.org/uutiset/2008/01/rick-falkvinge-piraattiliitolle-vastustajiltamme-puuttuu-lyllinen-p-oma
Suosittelen erittäin lämpimästi.

aina ku mä katon kunnolla
ni mä nään sussa helvetillisen voiman
ja se on niin kaunista
että jos siemenet vois puhjeta kukkasiks pelkästä mielettömyydestä
niin värit eivät enää riittäis sitä kuvaamaan.

viikatemies pitää tänään yllään silinterihattua
kokeellisen viestinnän seuralla on pikkujoulut
lataamattomat aseet synnyttävät uudenlaisia kohtaloita

rulettipöytä elää kaaosta
herrasmiehet yksiöissä
laskevat todennäköisyyksiä

ledivalot loistavat monissa ikkunoissa
maailmanpyörä hehkuu kuin polkupyörän rengas valaistuilla pinnoilla

boheemiutta haluava taiteilija saattaa väistämättä kokea olevansa paisutettava syöttöeläin

raatojen syömisessä on oma viehätyksensä
pahoinvointi avaa joitakin ovia
mutta tavaksi sitä ei suotaisi otettavan


kompleksisuus on fraktaalimaisella tavalla pitkälti taukoamatonta


etäisyyksiä ottaakseen taidehenkilöt sulautuvat kuulolaitteisiin
seuraavat sivusta kuinka päivälehdet kirjoittavat
vähän asiaa ja kahmalokaupalla molempien käsien paskaa
ja jokainen painettukin sana edustaa jonkun mieltä
eikä kukaan voi aukottomasti todistaa olevansa muita enempi

toiveikkaassa, vaikkakin lumettomassa talviyössä
masentuneet ja muutenkin raunioituneet sirkuspellet
puukottavat hermoromahdustensa lomassa alkoholisoituneita perheenisiä kasvoihin
koska ovat tehneet tietynlaisen tulkinnan olemisen merkityksettömyydestä

puiden latvoissa
kaikista viisaimmat idiootit nauravat taukoamatta
sillä tietävät kaiken koittavan jonkun tänään

tässä on venäläinen ruletti,
ilman luoteja tai niiden kera
lopputulos pysyy samana,
päähinevalinnat aiheuttavat useimmille korkeintaan epämääräisiä tuntemuksia.

tiirikoin lukot auki osittain laillisin keinoin
ja se avautuu, enemmän kuin 360 astetta
jotkut kertoo ettei se ole energiaa
mutta minä sanon sen olevan täysin yhdentekevää
minusta tuntuu.


niin olen odottanut
käskyä toimia, käskyä syvältä
siellä iloitaan, emmehän ole odottanut turhaan
räjähdykset kosmoksessa syntyvät uudestaan
hengittäminen on mahtavaa

tästä se kaikki vasta alkaa


olen ehtinyt oppia pimeyttä
mutta paikoilleen jäänyt on käytännössä mennyttä
siksi en yritä estää sitä repeytymästä
yön tuolla puolen tummat hahmot lakkaavat esiintymästä
ja päivä koittaa,
kierroksen lukemattoman monta kertaa uudelleen aloittaa
tervetulleena elämään nousen
hiilloksen jälkeen sateen kuulen
kuviot savussa saa tarkoituksen
nyt käynnistän uudelleen jarrutetun valmiuden


kaikkialla huudetaan: älkää vaipuko hukkaan!
siksi tahdon tekeytymisen hetkeksi unohtaa
jokin siinä on niin kammottavaa.

peilikuva pinnan alla kuolee
hiekkamyrsky liukkaat pinnat karkeaksi nuolee.

tästä se kaikki vasta alkaa.

kävelen ilman kenkiä,
jalkapohjani tutkivat maisemaa
jokin lentävä polvelleni levähtää,
tuulen huokaus elvyttää
kutittava haava sormenpäässäni
värittää tätä mitä nään
aurinko hattuni prismaan leviää,
lämpönä soluilleni väräjää

(ja joku pieni tahtoo tietää)
kuinka ihmeessä joku ei voi välittää
että askeleemme painolla päätämme
tämän kaiken hävittää
kyllä kaikki lopulta kuihtuu pois
mutta se tapahtuu itsestään
joten tämän hetken voimme säilyttää

ilmavirta viilentää,
se tietää enemmän kuin nähdään
läsnäolo saapuu luokseni kun
annan alastomuuteni nuolla elämää
tuolla joku liitää ja halkoo tätä päivää
on niin paljon nähtävää
ettei uteliaisuuteni ennen täältä lähtöä
koskaan ala väsyttää

kaikki hajoaa aikanaan,
ei tarvitse kiihdyttää
kaikki hajoaa aikanaan,
ei tarvitse viivyttää

kuinka ihmeessä joku ei voi välittää
että askeleemme painolla päätämme
tämän kaiken hävittää
kyllä kaikki lopulta kuihtuu pois
mutta se tapahtuu itsestään
joten tämän hetken voimme säilyttää

vaan itse kaiken luomme tänne,
itse vastaamme
ja kaikki esteet tiellämme,
ne esiin laulamme
en pelkää koska tiedän kuinka
saamme tarpeemme
ja kaikki jatkaa silloinkin kun
päätämme tän matkamme


---

huomennahan - jatkuva (livedemo)
http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1&parameter=295716

sopivan tuima kokemus:
sanat voidaan lopettaa
hei-hei se joka on tulkintaa
jos et oo käyny ni usko vaan
mä en vaihtais tätä tietoo ees kuolemaan

meinasin jeesustella
kunnes heräsin:
ihan samaa, söpöä paskaa mä olen itsekin