IRC-Galleria

"Sattumat" jotka tuntuvat merkityksellisiltä tai herättävät merkityksellisyyttä, mikä tahansa tapahtuma joka tuntuu olevan yhteydessä johonkin muuhun tapahtumaan.

Synkronisiteetti on ehkä myös "objektiivinen" voima, mutta koska asioiden objektiivisen laidan todistaminen ei ole mahdollista eikä edes tarpeellista, ensisijainen ja riittävä merkitys syntyy siitä elämyksestä jonka ite saan kokiessani yhteyttä minkä tahansa kohtaamieni/kokemieni asioiden välillä. "Etukäteen" olemassaolevaa merkityssuhdetta ei tarvitse olla. Olennainen merkitys on siinä mitä alitajuntani nostaa esiin, tai henkilökohtaisessa oivalluksessa jonka synkronisiteettikokemuksesta saan.

Esimerkki. Mietin ystävääni johon en ole pitkään aikaan ollut yhteydessä, ja juuri sillä hetkellä tämä soittaa puhelimeeni. Näillä ei ole välttämättä minkäänlaista kausaalisuussuhdetta, voi toki olla että on, mutten voi sitä kuitenkaan absoluuttisesti todistaa. Todistaminen on kuitenkin yhdentekevää, koska tapahtuma joka tapauksessa tuntuu minusta jännittävältä, se innoittaa, siitä tulee hauska fiilis. Koska se vaikuttaa kokemukseeni, se väistämättä vaikuttaa koko elämääni - elämäni on sitä mitä koen.

Toinen esimerkki. Tahtoisin tehdä jotain vaativaa, mutta epäröin. Sitten törmäänkin satunnaisessa yhteydessä vaikkapa tiettyyn sanaan joka liittyy epäröintini aiheeseen, ja saan siitä tarvitsemani puhdin toteuttaa tekemiseni. Ei sen takia, että yhteys olisi välttämättä mitenkään absoluuttinen, vaan sen takia että se nostaa esiin tunne-elämyksen joka tuntuu intuitiivisesti tärkeältä.

Synkronisiteetti helpottaa intuitiivista elämistä. Kysehän ei siis oo siitä, että intuitiiviset valinnat välttämättä olis itessään parempia ku epäintuitiiviset, vaan siitä tuntemuksesta jonka valintani teettää - se synnyttää flow-fiiliksen, tunteen siitä että olen läsnä ja tietoinen. "Tämä tapahtuu minulle juuri nyt", synkronisiteettikokemus shokeeraa ymmärtämään että minä olen tässä ja nyt, kaikkien tapahtuvien asioiden summa. Synkronisiteetti ja intuitio auttavat kohtaamaan.

Synkronisiteetin lisääntyminen on tuntunut tosi hyvältä. Yritän suhtautua siihen uskomattoman naurettavalla vakavuudella, sanojen kaikissa mahdollisissa merkityksissä.

Psykoottiset ja/tai paranoidit ihmiset saattavat ottaa synkronisiteetin liian vakavasti ilman naurettavaa uskomattomuutta, joka saattaa johtaa ei-toivottuihin reaktioihin.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa#blogcomments

moniulotteinen viljelmä
edistykselliset soljuvuuden arkkitehdit synnyttyvät yhteisyyteen
harvat kylvävät ensi sadon,
kaikki korjaavat työn hedelmät
ja se sopii

valveunet ja selkounet ja kaikenlaiset unet sekoittavat pakkaa
huumaava, hurmaava uskomattomuus murentaa absoluutit
asiat ovat parhaimmillaan suunnilleen
vanhojen transsitilojen seuraa rikastetaan yhä uusilla
itsetunto ja itsetuntemus ovat sama

voimattomuus hiipuu hiljalleen muinaismuistoksi
korvautuen enenevästi mahtavalla, aktiivisella osanotolla,
vapaudella,
vastuulla,
määrittelemättömän rajattomalla intensiivikapasiteetilla
voi vittu mikä tajunnanräjäyttävä

nämä transsiaiset

yöllä kävin oudossa maassa
jossa aavemaiset ihmiset vaelsivat pysähtyneinä kodeissaan
ja me olimme läpinäkyvä huokaus jota kukaan ei huomioinut
talojen ikkunoissa oli raamit muttei laseja
kuka tahansa saattoi kurkottaa kadulta sisään huoneisiin
(kukaan ei tosin ilmeisesti halunnut)

toisaalla sain vastaan vihaa ja epäuskoa, ennakkoluuloja
jotka virtasivat sisään porteistani jotka niille aukaisin,
aukaisin vaikka pelko sattui

torjuin tyhjän nautinnon,
vaadin saada nähdä kuoren lävitse,
laajentaa tuntumaa ja yhteyttä
epäilin piilotettuja tarkoituksia

laskin verestäni puhdistavan, maagisen esanssin
jotta muutkin voisivat kirkastua pimeydestäni
rakensin laatikkoa jossa huojuivat elävien ääriviivat
ja joku syytti minua siitä ettei parantuminen vältä rosoisuutta
raivoni purkautui

hitaasti vetäydyin takaisin, kohti hämmästyttävää arkea
uusia, väkeviä voimia mukanani
tunsin hyökyvää.

tee se!
haluut kuitenki
tee!
voitvaanvoittaa
teet mitä vain ni voit voittaa
hyppää siihen kyytiin
tee se!
et kadu
anna mennä
tiedät haluavasi
syyt miksei ovat niin typeriä
harkitse niin paljon kuin haluat
mutta sitten
tee se!
tee se!
sun on tehtävä se jos haluat
tuntea eloa.
mene ja tee se!
tee se pian!
tee se

ihmisvilinässä tulee se hetki
jona katseet osuu samaan linjaan
tunnet kohtaamisen
mutta kuitenkin epäröit vähän
ehkä hän vain ihmettelee mitä katsot
silti tuntuu hyvältä jatkaa
putoat pohjattomaan
se pelottaa muttet malta kääntää katsettasi pois
eikä hänkään
huimaa ja kiihkeää,
olet astunut hänen maailmaansa ja hän sinun
tunnet syvyyden kiihtyvän
sydän.

lopulta toinen teistä irroittaa
ja sitten toinenkin
kaikki voi toistua muttei yleensä niin spontaanisti
mutta jokainen todellinen kerta menee sisään
se menee perille
se muuttaa muovaa vahvistaa
se pitää janoa yllä
se hyväilee
se puhdistaa ja rohkaisee
se on elintärkeää
muistuttaessaan meidän matkaavan yhtä.

tee sitä aina kun voit

herätyskello huutaahuutaahuutaa
en tahdo sinne
läimäytän sen pois
anna mun nukkua
huutaa taas
peittoa enemmän, anna
lämpimään
keho ei haluu käynnistyä
ja kuitenkin se piste tulee aina
veltto laahustus, ei jaksa soveltaa kasvolihaksia peilille
suussa kammottava kammottava mätä
valkoinen kieli, tuhruiset purustot
kusihädän pakottama stondis
suihku
lämmintä räpäyksen kaksi
sitten kylmää äärikylmää helvetti kun on kylmää
pois hammas harja tahna nam
raikastus
kuivaa kuivaa
hetkinen
se oli tälläkin kertaa mahdollista
olen pystyssä eikä se hajota
juma uusi päivä
ehkä aurinko paistaa
tai ehkä räntää
suussasulavaa
kiitti
se liikkuu!

molekyylit avaavat lukkoja ovista
joista seikkailunhaluiset valahtavat lävitse
takaa löytyy uskomattoman hyviä kysymyksiä,
juuri sellaisia joita tarvitaan.
hämmästyttävää.

ihmetekoja tapahtuu jatkuvasti,
kyse on määritelmistä vain määritelmistä
kokemus siitä tässä ja nyt, tällä nimenomaisella sykäyksellä
ruokkii säkenöivää janoa
rattaiden pyöritykseen

minä todistan tätä suunnattomuutta,
en ainoastaan tänään
vaan erityisesti laajimmassa mahdottomassa merkityksessä
istun ystävän nojatuolissa
nukkuvien ihmisten keskellä
ja tunnen itseni vahvaksi tietäessäni
ettei kenenkään yksinäisyys
ole irrallaan muista

molekyylit avaavat lukkoja ovista
joista kuljettuani osaan
enemmän ja enemmän ja enemmän
rakastautua olemisen ehdottoman aistilliseen rytmiin

travel makes the world go around
organic textures unfold
inspiration comes both ways

I saw beauty shoot deep
the fire of Mucha sensitizing my beat
and it dove into my surprise
divine paralysis testifying my wonder

electrify-eclectify-eclectrify

my gratefulness
actualizes in our
ocean of shared information

I have been listening.

in the end, time was walking in
weird rainbows waving hands
burning incense fleeting tears
a face of ambiguity relaxed.
finally born will
the loving sound of fresh water care
draw a straight line form-structure
suck down the ability to see
imitate projections
time comes walking in
a throbbing round of flesh mother she
makes the world pound
an eloquent event
until

nektari on niin siisti sana
tahtoisin nussia sitä
soliseva elo minuun

primitiivisimmät vaistot hereillä
sipulia leivän päällä
(toisella hilloa)
on vain ihan vähän mitä todella tarvitsee
vain hetki vielä tässä
ja sitten nukkumatti antaa rassia

hyvä niin,
sillä nuijanukutuksesta tulee kuhmu

joillain ei oikein koskaan
tunnu lähtevän käsistä