IRC-Galleria

molekyylit avaavat lukkoja ovista
joista seikkailunhaluiset valahtavat lävitse
takaa löytyy uskomattoman hyviä kysymyksiä,
juuri sellaisia joita tarvitaan.
hämmästyttävää.

ihmetekoja tapahtuu jatkuvasti,
kyse on määritelmistä vain määritelmistä
kokemus siitä tässä ja nyt, tällä nimenomaisella sykäyksellä
ruokkii säkenöivää janoa
rattaiden pyöritykseen

minä todistan tätä suunnattomuutta,
en ainoastaan tänään
vaan erityisesti laajimmassa mahdottomassa merkityksessä
istun ystävän nojatuolissa
nukkuvien ihmisten keskellä
ja tunnen itseni vahvaksi tietäessäni
ettei kenenkään yksinäisyys
ole irrallaan muista

molekyylit avaavat lukkoja ovista
joista kuljettuani osaan
enemmän ja enemmän ja enemmän
rakastautua olemisen ehdottoman aistilliseen rytmiin

travel makes the world go around
organic textures unfold
inspiration comes both ways

I saw beauty shoot deep
the fire of Mucha sensitizing my beat
and it dove into my surprise
divine paralysis testifying my wonder

electrify-eclectify-eclectrify

my gratefulness
actualizes in our
ocean of shared information

I have been listening.

in the end, time was walking in
weird rainbows waving hands
burning incense fleeting tears
a face of ambiguity relaxed.
finally born will
the loving sound of fresh water care
draw a straight line form-structure
suck down the ability to see
imitate projections
time comes walking in
a throbbing round of flesh mother she
makes the world pound
an eloquent event
until

nektari on niin siisti sana
tahtoisin nussia sitä
soliseva elo minuun

primitiivisimmät vaistot hereillä
sipulia leivän päällä
(toisella hilloa)
on vain ihan vähän mitä todella tarvitsee
vain hetki vielä tässä
ja sitten nukkumatti antaa rassia

hyvä niin,
sillä nuijanukutuksesta tulee kuhmu

joillain ei oikein koskaan
tunnu lähtevän käsistä

Marco Polo pelaa flipperiä Joensuussa
Siwan kassan tuntumassa
en tiedä miten kukaan voi enää jatkaa
sirkkeli

aurinko on laskenut
mutta on silti kivaa
nautin siitä jotenkin paljonkin

pitää odottaa
pitää jaksaa
kuin urheat sotilaat vammaisessa pakkotilanteessa

bussi tulee ja vie
matkustajat jääkaapille
siinä kaikki mitä tiedämme

pohdiskelen kypsien naisten ulottuvuuksia
sellaisella tavalla
että on aika selvää että
olen taas juopunut

päätön joku suunnitelma
kelaa nyt mitä visioita
keltaistuvat puut kuiskii
lähi-ihmisiä patsaiksi
kaiteet lähestyvät ahdistavasti
rapakko imaisee voimat
pihlajat murskaavat raajoja
tasoristeys paljastaa äänioikeuden
keraaminen rahka on pahaa
lääkäri tutkii rannekelloja
karvaton kissa delaa siemensyöksyyn
kristus mikä päivä

onksul tulta?
ihminen kaipaa sitä kukoistaakseen
tarjoo sitä eteenpäin
jotta muutkin saa makua

kipinöiden rytmi voittaa luottamukset
raivokas sykkivä eroottinen myrsky
en tiedä mikä vittu se on
mutta kuulostaa hyvältä

loppu tulee heti

toistuvasti
itseluottamattomuuteni kuiskaa luovuta
mutta nyt enemmän opin sitä yliajamaan
ja huomaan löydöksiä:
minä keskellä uskalletuinta toivetta

aivan turhan usein jää ansaittu haltuuttamatta
koska meidät on niin taottu myötää hyljeksimään

mitä tekosyistä,
sinun näytelmästäsihän tässä on kyse
mikä vitun idea on siinä että päättää epäonnistua?
kun hyväksyt tulla järkiisi niin typerä onnistus/epäonnistus-polariteetti kuihtuu väistämättä pois

on ihmeellistä kuinka joku voi määritellä
että mikä tahansa ei olisi ravintoa.

on kätketty
kylvetty
syvään kaivettu
maaperään kytketty
kaivattu
siemen sienen
leviäväksi
peittämään maat
vedet
ilma
taivas
avaruus

hyperavaruusmatkaaja
saapunut symbioosiin
edettääkseen
yhteisyytemme
pakopisteeseen.