IRC-Galleria

Makaan maassa hiljaa
liikkumattomana ja
näen,kuinka punainen verho
peittää näkyäni.Suljen
hetkeksi silmäni,koska en
halua nähdä verhojen
läpi.Tiedän mitä
tapahtui.Tiedän kuka kärsii
ja kuka voittaa.
Näen sinut.Sinä hymyilet
minulle keskellä
lumimyrskyä,missä lumi
lentää kuin unelmaa.En ole
koskaan nähnyt sinua,mutta
minä tiedän miltä sinä
näytät.Kuuleaani
perusteella minä
tiedän.Olet
rohkea.Viisas.Sisukas.Ja...
Lempeä...Kaikkea mitä minä
halusin olla.Mutta en
voi.Se on liian
myöhäistä...
Itken kyyneleitä,sinun
vuoksesi.Haluan lähettää ne
sinulle muistuttamaansiitä,
kuinka paljon rakastan
sinua. Minä luotan että ne
kulkevat halki metsien ja
yli jokien etsien vain
sinua. Otathan ne vastaan?
Minä tahdon että otat...
Avaan silmäni.Kauhea näky
odottaa minua.Ystäväni
makaavat maassa hiljaa
liikkumattomina ja veren
päällystävänä.Kuolema
leijuu yläänne.Itken yhä
voikkaammin.Olen ainoa,joka
elää vielä.Se sattuu.Olen
nähnyt monia kuolemia,mutta
tämä satuttaa
eniten.Ystävät...Ne,joiden
kanssa olen
nauranut,itkenyt,raivonnut
tai nukkunut...He ovat
poissa.
Yritän nousta ylös,mutta
tuskaa kaataa minut.Katson
ystäviäni surullisena
maassa makaamassa.Säälin
itseäni.En voi edes haudata
ystäviäni...Viha heidän
kuolemaansa kohtaan
leimahtaa liekkeihin,mutta
nopeasti se sammuu surun
takia.Hiljalleen tuuli
puhaltaa heidän ruumiiden
yli ja pystyn
huomaamaan,kuinka heidän
sielunsa lentävät sen
mukana.He katsovat minua
hymyillen.Heillä ei ole
hätää.
Kohta on minunkin
vuoro.Hiljalleen suljen
silmäni.Pimeys on
ympärilläni ja pieni valo
tuikkii kaukana
edessäni.Kuulen äänen.Se
huutaa nimeäni.Hiljaa
seison paikallani,mutta
jalkani pakottavat minut
juoksuun.Tuska katoaa.Kipu
antaa periksi.Tunteet eivät
enää kanna kaunaa.Juoksen
kevyesti.Olen poissa.