IRC-Galleria

Istun koneella. Kuuntelen sateen iskuja ikkunoilla, tuulen ulinaa nurkissa. Otollinen hetki vajota teeveen ääreen tai juoda kuppi kuumaa kaakaota, mutta minä istunkin tässä.. Kirjoitan jotain julkista päiväkirjaa, samalla mietin mielessäni, että "miksi".. Kyselyikänen tyttökulta on saanut minut jo väsymään olemaan utelias, väsymään vastaamaan. Sillä sama se, miten asian selität, niin sama kysymys toistuu päivästä toiseen, viikosta viikkoon jne. "Miksi" "Jotta sinulla olisi jotain kysyttävää äidiltä..."

Unenpuute, masennus.. Itseni sisällä minuus pienessä nurkassa, polvet sylissään keinumassa kuin hullu "pakko päästä pois!" omasta päästä, vapauteen. Osoittamaan teoilla, sanoilla, kuka Minä olen. En tiedä enää vastausta. En tunnu pystyväni edes nousemaan sängystä, iloitsemaan hymyistä, nauramaan heidän viattomuuden mukana. En, en vain voi..

Fysiikkakin tuntuu pettävän, rapistuvan tämän näennäisen (henkisen?!) "taakan" alla. Ensin meni kädet, nyt menee jo selkä.. Sisäisestä pahoinvoinnista puhumattakaan.. Onkohan kellään muulla nk. "moraalista syömishäiriötä"? Joskus syödessäni mietin liikaa, kuinka jokin kasvaa tai tapetaan sen ruoan vuoksi mitä syön, enkä enää pysty pureskelemaan sitä.. En edes mitään hedelmiä, jos niiden kasvamista liikaa mietin. En tiedä edes, onko olemassa termiä moraalinen syömishäiriö, mutta sillä minä omaa kutsun. En silti aio alkaa kasvissyöjäksi, sillä pidän lihasta, siis maultaan, jos en mieti sen enempää ko. tuotteen valmistusprosessia.

Nämäkin sanat, rivit, lauseet.. Miksi ne edes tähän kirjoitin, en tiedä sitäkään.. Pää nimittäin tyhjeni kaikista ajatuksista ensimmäisen kappaleen jälkeen ,<
[Kauniita painajaisia]