IRC-Galleria

astuin esiin vuosituhannen mittaisesta pimeydestä,
ja edessäni näin tuhoavaa valoa.
ennennäkemättömät olennot silpoivat maailmaa
jonka joskus tunsin mitä en koskaan rakastanut.
pakenin pitkälle, kauas yli tuntemieni rajojen.

kolme vuosikymmentä opettelin nekromantiaa,
ja osasin puhua kuolleita.
sadan vuoden ajan kuuntelin heitä,
kuuntelin kunnes viisastuin lisää ja tajusin.

ja vielä yhdeksi milleeniaksi vaivuin koomaan,
ja tunsin olevani valmis,
kykeneväinen oppimaan elävää sielua.

siis kun oikeasta kuolemastani oli kulunut lähes kolme tuhatta vuotta,
näin silmieni edessä tehtävän ja yhä maailmaa repivät viholliset.
otin käteeni valon miekan sekä kirveen, joka oli tehty
kaikesta pimeydestä, joka asuu ihmisten sydämissä.
aseillani löin kuusikymmentä tuhatta demonia maahan,
mielelläni nujersin kolme helvetin jumalaa,
ja pimeän valon herran taivutin valtaani.

lauluni lauloin vain koska yhtään sielua ei selvinnyt,
maailmaan jonka pelastin pahuuden olennoilta.
kasapäin, laskematon pääluku sieluttomia kadotuksia,
joita johdan uutena paholaisena.

-z.z.