Aina kun on se aika tyynyyn painaa pää
Sun kasvosi on ainoo joka mun mieleen jää
En tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa
Täs joudun makaan yksin et oo vieressäni taaskaan
Aika vaan kuluu se on pois mun elämästä
Jokin estää mua eteenpäin elämääni vetämästä
Kulta sä oot ainoo joka ymmärtää
Mitä asioita pyörii sisällä mun hauraan pään
Kun katson peiliin näen vain pienen tytön
Joka tekemisillään on kaivanut itselleen ojan
Kun katson siitä mun omiin silmiini syvälle
Näen sun itkevän ei todellakaan tunnu hyvälle
Oon silti liian nuori totuuden tajuamaan
Ja kui paljon ikävä voi painaa ei muil oo hajuakaan
Rakas kulta mulla on ikävä
Ja mun rakkaus sua kohtaan on lupaus pitävä