Oon tunteiden vanki, mullon kahleet kiinni jaloissani
Joka kerta piinaa, mut viel pysynkö enään ajatuksissani
Elämä on kovaa, mä tiedän kyllä sen
Nää kahleet jaloissani vielä joskus katkaisen
Välillä tuntuu etten kunnolla enään pysty hengittämään
Sisälläni muistot, jotka arvet sieluuni mun jättää
Pakko nostaa päätä, katsoo ylöspäin
Moneen kertaan mietin, miks asioille piti käydä näin
On niin paha olla, mä oon niin turhautunut
Kaikki aina ihmettelee miks oon niin masentunut
Ihmiset tuntee eri tavoin, itse tunnen voimakkaasti
Siks pienet asiat otan joskus liian raskaasti
En puhuis rakkaudesta, jos en ois sitä tuntenut
Ekä kaipais sitä, jos kukaan ei ois sitä multa pois ottanut
En voi tälle mitään, mä oon vaan tämänlainen
Ainoo asia mikä mut saa polvilleen on nainen