IRC-Galleria

Huhhuh. Elämä viiraa.

Tuntemattomat vedet on pelottavia.
Vesi on kaikessa tummuudessaan kuitenkin kirkasta,
ja kun se kirkastuu ja asioita tajuaa, sit alkaa vasta viiraamaan,
koska sit ne asiat muuttaa muotoaan moneen pienempään asiaan,
asioiden jatkumo alkaa ahdistamaan kun alkaa välillä tuntumaan siltä että tajuaa liikojakin.

Tai se että on tajunnut niin paljon ettei tajua enää mistään mitään.

Koko elämän kysytään kysymyksiä, kuka olen, mistä tulen, minkä takia olen täällä,
minne olen menossa, maailman mysteerit on avattavissa kaikille minuudessaan,
se kiehuva tunne joka maapallolla vallitsee johtuu siitä että tiedostamme mutta siinä missä nykyisyyden pitäis edistää meitä se vaan tekee meistä entistä sumeempia omille itsellemme.

Jos ei ihmiset rupee ilmaisemaan omia tahtojaan paremmin niin ei mee kauaa kunnes ollaan kaikki masennuslääke koukussa, venaamassa lopun alkua.

Minkä takia ihmiset luulee että masennuksesta on tulossa suurin maailmanlaajuinen sairauden syy kun vastaushan on ihan koko ajan naaman edessä. Edistys eristää ihmisen minuuden, kutistaa muurahaiseks, ja niinkun muurahaispesät romahtaa, niin tulee romahtaa kaupungitki ja siinä samassa ihmiset jotka ei siinä vaiheessa enää välitä kun mieli on sumea ja harmaa, maailma väritön ja turhanpäiväisen tuntuinen.

Suorasanaisuus ei oo kusipäiden etuoikeus, mieli pysyy pirteenä ja tunteet aitoina kun tekee, sanoo ja toimii niin kuin tuntuu oikeelta. Vääriä vastauksia ei oo, oikeutta ja vääryyttä kyllä, joskus vääryyttäkin voi käyttää oikein, samoin kuin nykyään käytetään oikeuksia väärin. Ei mikään ihme että kansat pelkää johtajiaan kun maailma on ryhtynyt yleiseksi verenimijäksi.

Nyt on aika toimia, tuntea ja ajatella.
Vain niin tää maailma voidaan pelastaa.