Olipa kerran poika joka kasvoi kuin väriä vaihtava lisko,
aina etsien, muuttaen tyyliään loi erilaisia maailmoja ympärilleen,
näki maailmaa monelta kantilta, sitten jotain tapahtui, kaikki muuttui.
Poika lähti kulkemaan taaksepäin elämässään ja näki maailmat uudella tavalla,
mikään ei ollut entisellään.
Aluksi poika oli hämmentynyt, vihainen, epätietoinen, masentunut, mutta sitten eräänä päivänä poika heräsi ja huomasi jonkun olleen muuttuneen;
mietti ja pohti unen pöppörössä mitä oli mahtanut tapahtua, kunnes hän huomasi olevansa onnellinen Omassa Itsessään, ja rupesi katsomaan maailmaa kuin matkaa ja koki herätteitä sieltä täältä maailmaa.
Hylkäsi kaiken sen mitä oli aikaisemmin elämässään oppinut ja kuin siunattuna uudelleen syntyneenä rupesi etsimään uutta minuuttaan.
tajuttuaan että ulkokuori on tehty luotavaksi ja epätietoisessa maailmassa, todellisuudessa, kova äänisellä matkallaan herättää pelkoa, ihastusta ja soturillisuutta, inhoa ja vihaa, mutta silti kokee elämässään juuri kaiken sen mihin on päättänyt kulkea.
Rakkauden virta oli alkanut uudelleen kulkea.
--
"Tajuan että olen paratiisissa, laskeutuu silloin taivaista ja tajuan eläväni unohtumatonta hetkeä elämässäni - samanlainen tietoisus valtaa meidät usein maagisen hetken mentyä ohi." P. C.