Äsken katselin tätä videota ja bongasin siinä tanssivan, nauravan ja hyppivän punapään väkijoukossa, yllätys siinä olikin se että se olin minä itse.
"On hetkiä
Kun kaikki tuntuu liukuvan
Hitaasti alas hämärään
Ja kaupunki
Voi kasvaa liian suureksi
Kun yksin hiljaisuuteen jään
Vie mut maailman reunaan
Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien
On iltoja
Kun kaikki äänet katoaa
Ja kadut kääntää selkänsä
Sä varjoihin
Voit mulle käden ojentaa
Kun tutut polut eksyttää"
Video on vuodelta 2001.
nyt 8vuotta myöhemmin noi sanat toteuttaa itseään mun elämässä.
Kreisiä kuin ne tuulet kuljettaa. rakkaus taas on niiiin läsnä, ihanaa ja surullista.
täydellistä, kerrankin ei ahdista tms. luulotauteja.