IRC-Galleria

kadotettuna istun, sataa ja puut ovat hiljaa.
huomaan kadottaneeni sisäisen simpanssini epätietoiseen ahdistukseen ja
ennakkoluuloon.
olen hukuttanut itseni masennuksen kivi kaulassa ja yrittänyt hallita
asioita, jotka vain rikkovat mieleni.
kaikki on niin suurta, kaikki on niin pelottavaa.
pelkään että salamat tappavat, jos ne osuvatkin vain tänään samaan paikkaan.
merkki on jätetty ja se on vallannut koko huoneen.
nyt sininen savu vähitellen lamauttaa tajuntani ja poistaa paineet.
tutustun lähemmin, halaan, paisun ja poksahdan.
tämä on elämää, tähän pyrkikää, sillä muu on hämäystä, muu vain pakottaa ja
lamauttaa.
tiedän nyt kuoleman olevan elämä.
älkää välittäkö kärsiä, sillä kaikki parannetaan myöhemmin.
ja silloin synkkyys käsitetään uudella tapaa ja valoa on vain kaikki niin
suuri.
muistakaa, kuolema on elämä ja elämässä te vain kuolette. kaikki siis kääntyy
toisinpäin ja veri laskeutuu päähän

Sanat suuret sydämestä,
pienet palat elämästä,
Murut ovat satua,
Niitä ei tarvi katua...

Hieno on hetki
Rakkauden retki
Unelman aika
Sanojen taika
Rakkaus on hellä
Sanat sydämmellä..

Whatever makes you see, makes you believe
and forget about the premonition you need to conceive,
that the images they sell are illusion and dream,
in other words dishonesty...

Todelliseen rakkauteen perustuva suhde on aito, kestävä ja aina täynnä iloa, huolenpitoa ja turvallisuutta. Tämäntapaisen suhteen hajoaminen tuottaa sanoinkuvaamattoman tuskan, jonka harva haluaisi kokea toisen kerran. Siitä mun ei varmaan tarvitsee kertoa enempää.

Jos ihminen lakkaa tavoittelemasta omaa tai toisten onnellisuutta, ei hänellä ole enää syitä ja perusteita toiminnalleen.

Miksi mun päätä pakottaa tuo yks vitun
ärsyttävä asia, yks vitun ärsyttävä elämä,
siis ei mitään vitun järkee...

Miksi muistojen pitääkin sattua niin paljon? Ilman muistoja elämä olisi varmasti helpompaa mutta samalla myös tyhjempää. Ehkä mä jonain kauniina päivänä vielä opin elämään niiden kanssa, annan menneiden olla enkä enää pohdi mitä jos asiat eivät olisikaan menneet niin kuin ne menivät.

Kaipaus on sitä, että tajuaa asioita liian myöhään. Tajuaa liian myöhään kuinka tärkeä joku ihminen oli joskus. Ja kaikki tapahtuu liian myöhään... Ei jää jäljelle kuin muistot yhteisistä hetkistä. mutta muistot ovat kuitenkin kalleimpia asioita, joita ihminen tulee omistamaan elämänsä aikana. Muistot herättävät tunteita, jotka luuli jo joskus unohtaneensa. Jotkut muistot itkettää, jotkut naurattaa, toiset aiheuttavat kipua tai turruttavat kaiken. Muistaessaan ihminen tuntee elävänsä.

Ja nyt mulla on jotenkin levoton olo. Kaikkea pitäisi tehdä ja mitään ei haluaisi tehdä. En osaa päättää mitään ja monet asiat ahdistavat. Itkettää ja naurattaa samaan aikaan, ja toisaalta taas ei tunnu miltään. Jotenkin kaikki tuntuu etäiseltä ja vieraalta.

Itkettää ilman mitään syytä. Kädet tärisee. En luota itseeni yhtään ja siksi mua pelottaa. Kaikella tahdollani haluan, että maanantai tulee mahdollisimman nopeasti. Samalla kaikella tahdollani toivon, ettei maanantai tulisi koskaan...

alussa oli sinä ja minä, sitä mä muistelen päivinä yksinäisinä.. Joskus elämä kuitenkin jatkuu, kyllä se sunkin päähäsi vielä mahtuu.. Ei muistella tätä pahalla, kaikkea ei voi saada edes rahalla... Onni tulee kaikille sen tiedän, toivon et sutki se tavoittaa vielä.. =)

Jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen persoonallisuutensa, ja siten myös jokainen kahden ihmisen välinen suhde on erilainen. Miten sitten voi edes yrittää kuvata rakkautta tai rakkaussuhdetta, kun mitään yhtä tiettyä oikeaa mallia ei edes ole olemassa?


Ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät; me siinä kuolemme.