IRC-Galleria

Istun pehmeässä tuolissa, joka muotoutuu sopivasti ruumiini mittoihin. En oikeastaan välitä soiko taustalla musiikki vai täyttyykö ilma ihmisten puheensorinasta vai molemmista. Ei ole mitään sanottavaa ja, vaikka olisikin, en sanoisi. Nostan tuhkakupin syliini ja sytytän savukkeen. Painaudun tuolia vasten ja jään tuijottamaan kattoa. Puhaltelen tupakansavusta renkaita. Katselen hypnoottisesti niiden lentävän yhä ylemmäs, kunnes lopulta häviävät taistelunsa ilmalle. Ja vain sen tupakan ajan nautin olostani: en ajattele mitään.

Toisessa kädessä on kuppi hyvää kahvia ja toisessa tupakka. Seisot parvekkeella. Katselet, kun aurinko paistaa ja valaisee syksyn kellastamia koivuja. Ihmisiä kävelemässä kadulla, kukin menossa minne lie ja autoja vilisee ohitsesi. Yhtäkkiä alkaa aamu kakki kurkkia, muttet haluaisi tuhota hetkeä. Pidättelet sitä, kuin pidättelisit laukeamista yhdynnässä, kunnes olet polttanut rauhassa tupakan. Ah, sitä vessassa käymisen riemua.