IRC-Galleria

Kävin äsken kioskilla. Astuessa ulos tuntui siltä kuin olisi työntänyt itsensä jättimäiseen vaginaan: oli kosteaa ja hieman nihkeää, kun olisi vielä ollut yhtä lämmintä, niin kaikki olisi ollut paljon mukavampaa.

Kävelin yöllä kohti kotia. Olin sulkeutunut omaan pieneen maailmaani. Ainoa kosketus todelliseen maailmaan oli kaljapullo kädessäni. Jäätämällä sormiani se muistutti minua siitä, että olen olemassa ja tässä ajassa. Muuten ehkä olisin saattanut lähteä harhailemaan ulottuvuuksien väliin. Kadottaa itseni jonnekin, mutta kiitos kaljapullon: pääsin kotiin.

Heräsin päänsärkyyn. Tyytyväisenä huomasin, että en ollut tällä kertaa paiskonut vaatteitani miten sattuu. Päätin, että nyt olisi - kaikesta huolimatta - hyvä hetki tarkistaa illan saldon.
Kurkotin housulle. Tutkin housun taskut ja kurkkasin lompakkoon. Joku oli sitten mennyt ja vaihtanut kaikki setelit huonolla kurssilla kolikoiksi. Se ei oikein lämmittänyt mieltä. Ilta oli ollut kyllä mukava. No, mukavuus maksaa, ajattelin ja jatkoin inventaariota olotilasta.
Tupakatkin olin näköjään suunninpiirtein polttanut. Sitä ei tarvinnut tarkistaa; keuhkot ilmoittivat sen kyllä kysymättäkin. Nousin ja menin vessaan. Erehdyin katsomaan peiliin, näytin huuhkajalta. Eikä se edes ollut pahinta: Niskat jumissa. Sattui, kun käänsin päätä. Selkä jumissa. Tuntui kun olisin jäänyt jyrän alle. Mieleeni tuli vanha ja kulunut sanonta: miksi niin mukavasta asiasta pitää tulla niin huono olo?

Istun pehmeässä tuolissa, joka muotoutuu sopivasti ruumiini mittoihin. En oikeastaan välitä soiko taustalla musiikki vai täyttyykö ilma ihmisten puheensorinasta vai molemmista. Ei ole mitään sanottavaa ja, vaikka olisikin, en sanoisi. Nostan tuhkakupin syliini ja sytytän savukkeen. Painaudun tuolia vasten ja jään tuijottamaan kattoa. Puhaltelen tupakansavusta renkaita. Katselen hypnoottisesti niiden lentävän yhä ylemmäs, kunnes lopulta häviävät taistelunsa ilmalle. Ja vain sen tupakan ajan nautin olostani: en ajattele mitään.

Toisessa kädessä on kuppi hyvää kahvia ja toisessa tupakka. Seisot parvekkeella. Katselet, kun aurinko paistaa ja valaisee syksyn kellastamia koivuja. Ihmisiä kävelemässä kadulla, kukin menossa minne lie ja autoja vilisee ohitsesi. Yhtäkkiä alkaa aamu kakki kurkkia, muttet haluaisi tuhota hetkeä. Pidättelet sitä, kuin pidättelisit laukeamista yhdynnässä, kunnes olet polttanut rauhassa tupakan. Ah, sitä vessassa käymisen riemua.