Monen fundiskristityn kanssa väitelleenä moraalista yksi argumentti kuuluu useammin kuin muut. Mistä ateisti (tai muu uskonnoton, joista nyt kuitenkin käytän nimitystä ateisti lyhyyden vuoksi) saa moraalinsa, jos hänellä ei ole pyhää kirjaa josta sen ottaa tai muuten selvästi määriteltyä moraalikäsitystä?
Moni uskovainen huutaa heti kysymyksensä perään vastauksen: EVOLUUTIO! Ateismihan tunnetusti on evoluution pohjalle rakentuva maailmankatsomus, niin sanottu evoluutiouskonto! Noh, ei ihan. Ensinnäkään, evoluutio ei ole ateismin perusta. Ateismi ja evoluutio vain usein kulkevat käsi kädessä loogisen ajattelun "oireina". Niillä ei kuitenkaan ole keskenään tekemistä.
Toiseksi, evoluutio ei saa meitä käyttäytymään kuten eläimet käyttäytyvät, vaikka olemmekin sen mukaan yksi eläinlaji muiden joukossa. Selvästikään ateistit eivät harrasta eläinmäistä, anarkistista viidakon lain mukaan elämistä, vaan pitävät kiinni selvästi ihmismäisistä moraalisäännöistä. Evoluutio ei vaikuta moraaliimme tavalla, jota uskovaisten propagandakoneisto jauhaa.
Mutta jos evoluutio ei muodosta ateistin moraalin pohjaa, niin mikä sitten? Saako ateisti muodostaa itse moraalinsa? Jos saa, onko ateistille kaikki sallittua jos hän vain niin haluaa? Äärimmäisen periaatteellisella tasolla, kyllä näin on. Toisaalta, uskovainenkin on täysin ilman pohjaa, eihän hänenkään ole pakko seurata jumalansa sanaa. Onko maailma tuhoon tuomittu?
Teoria sikseen, asiat ratkotaan käytännössä. Ihmisellä ei ole absoluuttista moraalia. Ihmisellä on kuitenkin ainakin yksi absoluuttinen, vaikkakin subjektiivinen, pohja, jolle perustaa moraalinsa, ja jolle itse perustan moraalini. Kaikki ateistit tuskin tekevät samoin, ateisteilla on monia ajattelutapoja, koska ateismista puuttuvat sitovat dogmat. Ajattelutapani on hedonismi. Ihmisen perustarpeita on hedonistinen hyvä, josta voidaan lähes kaikki muu derivoida. Kaikki ihmiset tuntevat ja haluavat hedonistista hyvää.
Miten mikään järkevä moraali voi perustua hedonismiin? Sehän on oman hyvän haluamista ja muista välittämättä olemista! Väärin. Hedonismi on oman hyvän hakemista, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ihmiset välittäisi toisistaan. Hedonistinen moraali perustuu siihen, että yhdessä hedonismia hakemalla saavutetaan paljon enemmän kuin toisten päälle astumalla. I scratch your back and you scratch mine.
Anarkisti-hedonistinen ihmiskunta ei saavuttaisi käytännössä mitään. Kaikki olisivat kaikkia vastaan, millekään muulle kuin itsensä suojelemiselle ei olisi aikaa. Siksi yhteiskunta perustuukin käytännössä yhteisölliseen hedonismiin: Ihmiset hakevat omaa tyydytystään, kuitenkin tarjoten myös toisille saman mahdollisuuden yhteistyön ja oikeuksien kunnioituksen kautta. Näin ihmisillä on selvästi enemmän mahdollisuuksia tyydyttää hedonistista tarvettaan: Voit mennä nauttimaan ulkoilmasta pelkäämättä henkesi puolesta, koska tiedät, että sinua suojellaan. Voit nauttia uusimmasta teknologiasta, joka ei olisi syntynyt ilman valtavien ihmismäärien yhteistyötä.
Harvat ihmiset haluavat jotain, mitä yhteiskunta ei voi nykyään tarjota tai antaa heidän tehdä. Esimerkiksi toisilta varastaminen omaisuuden toivossa, seksuaalinen hyväksikäyttö ja monet muut asiat ovat lailla kiellettyjä, jotta ihmisten oikeudet ja mahdollisuudet voitaisiin taata mahdollisimman hyvin. Jotkut kuitenkin eivät välitä näistä rajoituksista, vaan toimivat niiden ulkopuolella muista välittämättä.
Käsittelin pienemmässä mittakaavassa samankaltaista asiaa: Tuuc . Siinä väitin kiusaamisen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että kiusaajan asiaton hauskanpidon tapa yhdistyy säännöistä välittämättömyyteen. Samanlainen ilmiö on taustalla monissa rikoksissa: halutaan jotain, mitä ei laillisesti saada, mutta laista ei välitetä koska haluttu asia on tärkeämpi tai laista ei piitata.
Tekstissäni ehdotin vahvoja rangaistusmuotoja, jotka osoittavat, ettei rikoksenteko ole edes hedonistisesti hyödyllistä, koska rangaistus enemmän kuin kumoaa saavutetun hyvän. En ole laki- ja oikeustieteiden asiantuntija, joten jätän tämän ehdotuksen tähän ja ongelman ratkaisemisen muille.
Takaisin aiheeseen, ateistit usein hakevat pohjimmiltaan omaa etuaan, mutta tiedostavat myös muiden saman halun ja kunnioittavat sitä. Jotkut tekevät tämän enemmän oman hedonismin tyydyttämiseksi (yhteistyön yms. varmistamiseksi), jotkut varmastikin rehellisesti muista välittäen. On jopa mahdollista kokea itse tyydytystä muiden onnistumisesta, mutta tämä on harvinaisena "kykynä" sivuseikka.
Yleinen, jaettu moraalikäsitys sen sijaan ateistiselta kannalta muodostuu noin keskiarvoja seuraamalla. Kukaan ei ole asioista tarkalleen samaa mieltä kenenkään kanssa, mutta yhtä mielipidettä tarkastellessa voidaan löytää suuriakin samaa mieltä olevia ryhmiä. Esimerkiksi verraten fundamentalistikristittyjen ja ateistien moraalia, voidaan havaita monia eroja. Näin seksuaali- ja sukupuolifriikkinä voisin mainita esimerkiksi suhtautumisen homoseksuaalisuuteen ja sukupuolirooleihin. Fundikselle nämä on määritelty Raamatussa, joka toimii moraalin pohjana. Siksi homoseksuaalisuutta pidetään vakavana syntinä ja sukupuolirooleista pidetään vahvasti kiinni.
Ateisti sen sijaan pohtii, mitä hedonistisia seurauksia näillä asioilla voisi olla. Homoseksuaalisuus on monille ateisteille täysin hyväksytty asia, koska se ei aiheuta haittaa kenellekään, vaan sen hyväksyminen ainoastaan tuottaa hyvää homoille itselleen. Näin ateisti pohjaa moraalinsa logiikkaan, joka muodotuu hedonismista. Samoin sukupuoliroolien kohdalla, eipä niilläkään sen väliä. Seuratkoon se joka seuraa ja se ei joka niitä ei tahdo pitää, näin saadaan suurin hedonistinen hyöty. Voidaankin sanoa, että ateistit ovat selvästi suvaitsevaisempia kuin uskovaiset, koska ateisti ei perusta käsityksiään diskriminoiviin dogmiin, vaan käsittelee moraalia yhteisenä asiana, jossa kaikkien mielipiteet pitää ottaa huomioon.
Tietysti yksittäisten ateistien moraalikäsitykset vaihtelevat suuresti. En edes tiedä, kuinka moni ateisti seuraa tämän tekstin kuvailemaa moraalia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hedonistinen moraalikäsitys on toimiva ja tasapuolinen systeemi, joka perustuu fiksulle pohjalle.